United States or Kyrgyzstan ? Vote for the TOP Country of the Week !
Jo vihdoin tuli tyttö kiireesti astellen, Esko rinnalle. Vaan tänään ei ollut tyttö kaikkein rakastettavimmalla tuulellaan, hänellä oli kiire, oli vähän myöhästynyt ja muutenkin hän hiukan kärtysesti vastaili Eskolle. Jopa pisteliäästikin. Kun Esko nosti lakkia eräälle ohimenevälle, myöskin kaljupäiselle, herralle, niin tyttö nauramaan: Kaksi kuuta yhtaikaa! Hänen päälakeaan pilkkasi!
Yleisön jännitys kohosi äärimmilleen. Mutta sieltä ratsastikin samalla esiin itse johtaja Caruselli yhtä hymyilevänä, häikäisevänä ja eleganttina kuin ennenkin, välkkyvää silinteriään kohotellen, kaljua päälakeaan paljastellen ja tervehtien tuttuja ja tuntemattomia oikeaan ja vasempaan. Se ero vain, että hän tällä kertaa ratsasti karhun selässä. Hän ratsasti!
Se oli ero kuitenkin kotoisen ja tämän välillä, että täällä kuusikon yli kurkottivat päälakeaan häikäisevät lumihuiput ja että niityn yli näkyi vuoristomaisema kaikessa komeudessaan, moniväriset laaksorinteet ja laakson pohjassa yhtäällä kuohuva koski, jonka pauhua ei kuulunut, vaikka näkyikin vaahto, toisaalla hiljalleen vyöryvä vuo, ja alimpana autereinen järvi ja kaikki sen kaupungit ja elämä ja liike.
Ja johtaja Caruselli ratsasti esille hymyilevänä, onnellisena ja eleganttina välkkyvässä silinterissään, tervehtien oikeaan ja vasempaan, paljastaen kaljua päälakeaan ja jo edeltäpäin valmiina yleisön suosion myrskyjä vastaan ottamaan. Niitä ei häneltä koskaan puuttunutkaan.
Ikkuna rasahti pappilassa, ja lasi välähti auringossa. Rovasti oli noussut, avasi ovensa ja kutsui Juhan sisään. Ja kun oli kuullut hänen kertomuksensa, niin kiivastui vanhus, pullistuivat silmänsä ja hän punastui paljasta päälakeaan myöten, edestakaisin astellessaan lyhyin askelin: Kyllä pitääkin olla katala!
Arvokkaan tyynesti hän kääntyy yleisöön päin, korjaa kaulustaan, ottaa taskustaan kamman, jolla kaikkein nähden sukii päälakeaan, mutta vaikka hän toisella kädellä koettaa estää hivusten nousemasta uudelleen pystyyn, nousevat ne kumminkin, eikä kampaamisesta ole mitään käytännöllistä hyötyä. Päälaki harrittaa vaan kuin poudan harventama kaurapelto.
Unienselittäjä asetti sormen nenälleen, rypisti otsansa, mietti hetkisen ja sanoi: Niiden välillä ei ole mitään erotusta. Hän luuli kuninkaan tahtovan sitä vastausta ja siksi hän vastasi niin. Mutta siinä hän suuresti erehtyi. Kuningas koputti jälleen hänen kaljua päälakeaan. Tuosta vastauksestasi, hän sanoi, sinä sietäisit selkääsi tai joutua kaakinpuuhun.
Isä? Se teki aina Johannekseen valtaavan vaikutuksen. Poika on, ja toinen tulee juhannukseksi, jos jumala suo. Maljasi! Minun ei tarvitse kysyä, oletko onnellinen. Topi raappi päälakeaan. Kyllähän se siltä kohdalta. Mutta milloinkas se on ihminen lopulta onnellinen! Mitä puuttuu? Tilaa. Liikkumisvapautta? Työn tilaa, toiminnan tilaa. Tilaa toteuttaa suunnitelmiaan. Sinulla on suuret tuumat?
Hän taputteli leikillisesti kaljua, korkeaa päälakeaan, joka niin sopivan ja sopusuhtaisen elämänlaakerin tavoin täydensi hänen rotevaa, tukevaa ja yhteiskunnallista olentoaan. Eikä Paavo Kontio nyt, yhtä vähän kuin ennen nuorempanakaan, voinut olla häntä kaikessa hiljaisuudessa ihailematta. Hänen läsnäolonsa vaikutti niin tyynesti ja turvallisesti.
Kuningas viittasi hänet luokseen, koputti varovasti hänen kaljua päälakeaan ja virkkoi: Kun minä sanon, että se on unta, niin se on unta. Vai tahdotko tehdä minut valehtelijaksi? Jos sinä sitäpaitsi voit sanoa minulle, mikä on ero unen ja todellisuuden välillä, niin sinä saat viisi markkaa minulta.