United States or Eritrea ? Vote for the TOP Country of the Week !
Rejer oli kuitenkin käynyt harvasanaiseksi ja miettiväiseksi, jolla aikaa neiti kannatti puhetta. "Olen kuullut, että te olette suorittanut perämiehen tutkinnon, Juhl!" "Keltä? kuka on?"... Neiti joutui hieman hämilleen. "En muista sitä todellakaan." Lind'in kasvot kohosivat kuin valo Rejer'in eteen. ... "Kun ei se vaan olisi ollut ... pursimies Torgersen'iltä" lisäsi hän nyt.
Mutta hänen sydämmensä sisin kiehuva ajatus oli, että olipa se pursimies tai kirvesmies tahi köykäisiä matruusia taikka vihdoin steewartti ja laivakoira, niin, olisi heillä edes aavistustakaan, kuinka paljon alapuolella Rejer Jansen Juhl'in arvoa heidän ranki-järjestyksensä oli!... Törkeyttä heiltä! vaan olihan hän nyt kerran päättänyt kulkea tämän rapasateen lävitse!
Hän kulki siellä niin liukkaasti kuin viheriäisellä suovalla voideltu köysi, ja neuvokkaana tulemaan toimeen kenen kanssa hyvänsä! Hän oli järkähtämättömällä kylmäverisyydellä karkottanut kimpustaan värvääjän toisensa perästä, jotka olivat ahdistaneet häntä, ja samoin muutamia merimiesmajan kätyrejä! Pursimies oli kertonut hänelle kylliksi petoksista ja peijauksista maalla!
Näyttäkää se satamapäällikölle, sanoi pursimies, ja antakaa sitten minulle. Missä on satamapäällikkö? Hän on maatilallansa. Missä on hänen maatilansa? Neljännespenikulman päässä kaupungista, malttakaas, täältä voitte sen nähdä: tuolla pienen kukkulan juurella tuo liuskakattoinen rakennus. Hyv' on! sanoi herra. Ja lakeijansa seuraamana lähti hän satamapäällikön taloa kohden.
Ah, turhaan, kun sen kukka surkastuu, Sen juurta kastaa kyyneltulvin kaipuu; Surkastuneelle aukee haudan suu, Ja varsi kylmän äidin helmaan vaipuu. Oi, pianpa lentää palaamattomiin Tää pyrinnön ja toivon taistohetki. Kun tie niin lyhkäiseksi määrättiin, Miks' ennen loppuu riemumme kuin retki? Sua kohden, mennyt aika, katsahdan, Kuin pursimies päin kaipaamaansa rantaa.
"Tästälähin" sanoi pursimies, osoittaen Gibraltariin "saamme vaan purjehtia sinisessä vedessä maa syrjäkeulassa, kunnes pääsemme fanaalin eli majakan näkyviin Barcelonan edustalla!" Ja maakielekkeen sisäpuolitse, joka pistää mereen Barcelonan sataman ulkopuolella, luisti Alert peilikirkkaana aamupäivänä käärityin purjein.
Ne, joilla oli päävahti, istuivat jo arkuillaan panemassa vaatteita ylleen; toiset juoksivat täysin varustettuina öljyvaatteissa ja isoissa saappaissa portaille. Hieno juova päivänvaloa tunkeutui ruhvista alas, sade löi suojustimia vasten ja laiva liikkui kovasti. "Ottakaa kokkikin pramraakaan ... kiiruhtakaa!" jyrähytti pursimies ruhvin kautta. Rejer hyppäsi kuin nuoli saappaihinsa.
Miltähän nyt näyttikään Hammernäs'issä? lienee siellä varmaankin lehden puhkeamisaika... Hän oli näkevinään vilaukselta äitiään ovella. "Huu ... uh!" hekotteli pursimies aamuilmassa. Valkeista kukkivista mantelipuista tuli silloin tällöin melkein huumaava tuoksu aamutuulehdusten mukana, ja Välimeri oli purppuransinertävänä heidän edessänsä.
"Kutsu miehistö peränpuolelle," käski hän; vaan tuntui siltä kuin hänen olisi ollut vaikea hillitä ääntään. "Lienee varmaankin joku asia hullusti!" tuumaili pursimies Rejer'ille, "joku vika tileissä!" Vaan kaikkien kokoonnuttua luki hän ainoastaan yksinkertaisesti sen kirjeen, jossa reitaajat tunnustaen hänen taitonsa ja ansionsa uskoivat hänelle kapteenintoimen Alert'illa.
"Merkillistä kyllä," sanoi pursimies Torgersen, joka piti puheen ... "ei ketään ole, josta ei tuntuisi kuin Rejer Juhl ikäänkuin kuuluisi peränpuolelle ... minusta on tuntunut siltä aina siitä asti kuin hän tuli laivalle!" "Niin se on tuntunut meistä kaikistakin!" kuului jätkien yhteinen vastaus... "Eläköön perämies Juhl!"