United States or Portugal ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kartanon vieressä oli kauniin ihana puisto, jossa oli eräs lähde, joka yhtämittaa pulppusi maan alta raitista, kylmää vettä; sen vieressä oli vielä pieni lampi, jossa uiskenteli kulta- eli kullan näköisiä kaloja. Ympärillä kasvoi laakeri ja poppeli puita sekä muita kauniita kasveja, jotka ihanasti vihannoitsivat.
Siellä täällä joku poppeli ja pajupensas; vähän kauempana, hiljalleen kohoavia, paikoin pensastuneita ruohokenttiä; ta'impana, näköpiirin äärellä, suuria puita ja niiden keskellä käsipuut. Käsipuista aina voi päättää jonkun tien siitä käyvän: tie, jonka runoilija täällä tapasi, poikkesi muutaman askeleen päästä tiheään metsään.
Akat eivät olisi ollenkaan hämmästyneet, jos hän olisi ollut liitossa susien kanssa tuolla Gagnyn linnan raunioilla. Nuoret tytöt uskalsivat kuitenkin joskus puolustaa häntä, sillä hän oli erittäin pulskan näköinen, tuo salaperäinen, solakkavartaloinen mies; hän oli pitkä kuin poppeli, sekä valkea-ihoinen, hänellä oli vaalea tukka ja parta, joka kimalteli kuin kulta auringon valossa.
Mutta Phyllini tulosta on koko metsikömme virkistyvä, ja Jupiteri on laskeutuva alas runsaan ja ihanan sateen kanssa. Corydon. Poppeli on Alkidelle mieluisin, viiniköynnös Iaccholle, myrtti kauniille Venus'elle ja laakeri Phoebolle. Phyllis rakastaa pähkinäpuita. Niin kauvan kun Phyllis niitä rakastaa, ei myrtti eikä Phoebon laakeri voita pähkinäpuita arvossa. Thyrsis.
Kaunein metsissä on saarni, puutarhoissa pinjooli, poppeli virran rannalla ja kuusi korkeilla vuorilla. Kaunis Lycidas! Jos usiammin käyt luonani, silloin on saarni metsissä, mutta pinjooli puutarhoissa ei ole sinun veroisesi. Meliboeus. Nämät olen muistava; olen muistava, että Thyrsis voitettuna turhaan koki pitää puoliansa. Ja siitä hetkestä saakka on Corydon meillä Corydon. Kahdeksas Ecloga.
Täällä on kevät purppuran loistossa; täällä maa purkaa monenkarvaisia kukkia jokivarsille; täällä vaalahtava poppeli rippuu luolan yli, ja notkiat viiniköynnökset palmikoitavat lehtimajoiksi. Tule tänne. Anna hurjain aaltoin telmiä rantoja vasten." Lycidas. Mitäs oli, jota kuulin sinun yksinäsi laulelevan kirkkaana yönä? Nuotin muistan, kun vaan sanat muistaisin. Moeris. Daphnis!
Mutta nuoret tytöt olivat oikeassa, kaunis oli Dominique; hän oli pitkä ja solakka kuin poppeli, hänellä oli kullankeltaiset hiukset ja parta, ja siniset, hymyilevät lapsen silmät; niin ettei oikeastaan ollut kovinkaan ihmeellistä, että Fränzchen eräänä päivänä selitti isälleen: »hän tai ei ketään!»
Niinkuin tammi hän kaatui tai kuin poppeli taikka vuorten salskea honka, kun iskevät veistäjämiehet maahan kirveillään hiotuilla sen purtehen puiksi: noinpa hän maaten maass' oli orhien, vaunujen eessä kiljahtain kipeästi ja kouraisten verimultaa.