United States or Hungary ? Vote for the TOP Country of the Week !


Minä havaitsin Daphnin. Heti kun hän puoleltaan näki minun, sanoi hän: Tule väleen tänne, Meliboeus! Kauriisi ja vuohesi ovat tallella. Ja jos taidat viipyä jonkun ajan, niin levähdä täällä varjossa. Itsestään tulevat mullit niityiltä tänne juomaan. Viheriä Mincius pukee täällä rantansa hennoilla ruo'oilla, ja pyhän tammen sisältä kuuluu mettiäis-parvien surina. Mitäs oli tekeminen?

Näin tiesin penikatki koirain, näin vohlatki emäinsä näköisiksi; näin oli tapani vertailla isoja pienempiin. Mutta minkä verran kypressin on tapa korottaa latvansa notkeitten heisipensaitten seassa, saman verran tämäki kaupunki korottaa päänsä muitten keskellä. Meliboeus. Ja mikä oli sinulla niin tähdellisenä syynä saada Romaa nähdä? Tityrus.

Kaikki, mitä onnellinen Eurotas kuuli Phoebon muinen laulellessa ja mitä tämä käski laakeripuitten ulkoa opetella, kaikki nämät nyt Silenus lauloi, ja laksot, joissa hänen äänensä kaikui, lähettivät hänen säveliänsä tähtiin saakka, kunnes ilta tuli vasten Olympon tahtoa ja pakotti ajamaan lampaat navettaan sekä lukemaan niitä. Seitsemäs Ecloga. Meliboeus.

Sillä jumala on hän ainian minulle oleva; hänen alttariansa on hentoisen karitsan veri lammas-pihatoistani usein kostutteleva. Hän on sallinut lehmäni, kuten näet, kuljeksia laitumella sekä itseni soitella mitä tahdon. Meliboeus. Empä kadehdi; paremminpa kummastelen; sillä niinpä kovin on hämminkiä yleensä näillä tienoin. Katsosta!

Vapaus, joka hiljan ainaki katsahti minun, saamattoman, puoleen, sittekun partani jo harmaampana varisi ajajalle; katsahti ainaki puoleeni ja tuli pitkän ajan perästä, sittekun Galatea oli minun heittänyt ja Amaryllis tullut ystäväkseni. Ei koskaan painanut raha kädessäni, kaupungista palatessani. Meliboeus. Tityrus oli poissa.

Meliboeus. Tityrus! Sinä vaan lepäilet tuuhian saksantammen suojassa ja soittelet hienolla huilullasi maaseutuisia lauluja; me jätämme isänmaamme alueen ja ihanat kedot; me pakenemme syntymätienoiltamme; sinä, leutona puitten varjossa, annat metsäin kaikuilla sorian Amaryllisi nimeä. Tityrus. Oi Meliboeus! Jumala on suonut meille tämän tyvenen elämän.

Sinua, Tityrus, huutelivat yksin männytki, yksin lähteetki, yksin nämät viidakotki. Tityrus. Mitäs oli tekeminen? Eipä käynyt minun muualla pääseminen orjuudestani, eikä muualla tapaaminen noin autteliaita jumalia. Siellä, Meliboeus, näjin sen nuorukaisen, jolle alttarini vuosittain savuavat kaksitoista päivää.