United States or Kazakhstan ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ellös vainen, tyttö parka, Huolta huoville pitäkö, Mieltä miekan kantajalle; Huolet huovilla tupana, Miekan ponnet porstuina, Saapukka salitupina, Ummiskengät kellarina, Ruoska suolaisna kaloina. Miehellenkö vai manalle.
Ja minä neuvon teitä, Amatfiah, ajattelemaan omaa turvallisuuttanne; luopukaa kerittiläisyydestänne taikka paetkaa kaupungista! Juditha ja Klaudia tunnetaan natsaretilaisiksi ja Naomia epäillään. Häntä voin vielä suojella, mutta sekään ei taida kauan onnistua. Teitä saatan ainoastaan varoittaa, mutta älkää varoitustani halpana pitäkö, se on viimeinen neuvoni." Javani lähti äkisti huoneesta.
Katsos, me julistamme opettajattaren viran täällä heti haettavaksi ja niin pian kuin joku uusi tulee tarjolle ja ainahan niitä on saatavissa niin sitten vietämme häitä ja sinä muutat tuonne kartanooni, jossa saat kuningattarena vallita. Eikö niin? HANNA. Niin, Gabriel. Mutta älkäämme pitäkö sillä semmoista kiirettä vasta ensi kesänä.
Salaa oli viimeinkin uni tulla hiipinyt ja kuljetteli sitten koko yön sekalaisessa unien maailmassa. Aamusilla he heräsivät vasta, kun kahvia tuotiin. Ennen toisten kuppien juomista olivat he vaatteet päällä. Kohta tuli emäntäkin ja oli niin ystävällisen näköinen valkeapohjaisissa aamuvaatteissaan. Johan te olette aivan lähtevän näköisiä, sanoi emäntä. Elkää pitäkö mitään kiirettä.
Yht' älkää pitäkö; ei, ryöstelkää Yks toistaan! Tuossa kultaa! Kurkut poikki! Ken kohtaa teit', on varas. Pois Ateenaan! Taloihin murtaukaa! Mit' ikään viette, On varkaan omaa. Yhä varastelkaa, Vaikk' annankin ma teille tuon; ja kulta Tuhotkoon teidät kaikitenkin! Aamen? 3 VARAS. Hän on melkein manannut minut pois ammatistani, kehottamalla minua siihen.
Mikä teidän nimenne sitten on? Bernajoux, teidän nöyrin palvelijanne. No niin, herra Bernajoux, sanoi d'Artagnan levollisesti, minä odotan teitä portilla. Menkää vaan, herra, kyllä tulen. Elkää pitäkö kovin kiirettä, herra, ettei huomattaisi meidän poistuvan yhdessä; ymmärrätte kaiketi, että siinä toimessa, johon aiomme ryhtyä, liika väki olisi haitaksi.
Vai eiköhän kokonainen kansa kokoudu ja vastustamattomalla voimalla pelasta vanhaa ystäväänsä? O, muurit, te, jotka tähän minut suljette, elkää pitäkö niin monen hengen hyvää tarkoittavaa intoa ulkona, poissa minusta; ja se uljuus, mikä muinoin virtasi heihin minun silmistäni, koitukoon se heidän sydämistänsä takaisin minun sydämeeni! Niin tosiaan, heitä nousee tuhat-määrin!
Viisi päivää oli kuninkaan sotajoukko Troyesin porttien edustalla. Pelättiin että odotus kestäisi viisi kuukautta. La Tremoille puhui jo Loirelle palaamisesta. Pidettiin sotaneuvottelu, ja mielipiteet näyttäytyivät olevan hyvin erilaisia. Useimmat oli epätoivo vallannut. Robert le Maçon ehdotti, että kysyttäisiin neuvoa Jeanne d'Arcilta. Oltiin kahden vaiheilla. Silloin »la Pucelle» äkkiä astui sisään. Kysyttiin häneltä mitä oli tehtävä. »Uskotaanko minua?» kysyi hän päättävästi. »Niin, riippuu siitä, mitä Teillä on sanottavaa.» »Jalo dauphin, käskekää väkenne tehdä rynnäkkö, älkääkä pitäkö niin pitkiä neuvotteluja, sillä Jumalan nimessä, kolmen päivän kuluessa olen minä vievä Teidät Troyesin kaupunkiin hyvällä tahi pahalla.» »Jeanne», sanoi le Maçon, »jos varmaan tietäisimme saavamme sen kuuden päivän kuluttua, niin mielellämme odottaisimme, mutta en tiedä voiko se, mitä sanotte, käydä toteen.» »
"Eihän tuo enään niin kipeä ole." "Niin, no, joskohan nyt on vähän parempi, mutta näet itse ettei siltä mitään toimeen saisi... Ja mitä saa, niin noiden toisten vaatteiden korjaukseen se aika menee." Tiinankin jo täytyi sekautua asiaan. "Hyvät ihmiset, älkää aina pitäkö tuota alinomaista jankatusta," hän sanoi. "Mitäs, kun tuo aina minulla härnää," puollusteli Matti.