United States or Venezuela ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kun Pertta ammuttiin, tunsi hän kyllä ihailevansa hänen hurjuuttaan; mutta samalla aavisteli hän, varsinkin eräiden porvarien puheiden johdosta, että äiti oli jollakin tavoin kohtalonsa ansainnut. Inhottava oli äiti ollut hänestä joskus, eleineen ja lauluineen. Kumminkin sai ikään kuin kätketty vaisto Nelman usein tuntemaan, ei ajattelemaan, että äiti oli ollut sellainen kuin hänen pitikin olla.
Mutta silti hän ei ymmärrä, miksi se ja se olisi pahaa ... ja miksi jokin toinen hyvää. Nelman veressä on paha ja hyvä sekaisin. Tuli tuo kapina. Pertta houkutteli Maunon Varkauden tehtaalle, johon työväki oli keskittynyt.
Alkoi elää milloin minkinlaisten kanssa ... hylkäsi miehiään, joihin hän ei edes ollut vihitty ... sai lapsia ja jätti ne köyhäintaloon. Ainoastaan Sanelman piti luonansa. Yhä hurjemmaksi muuttui Pertta sikäli kuin ikää lisääntyi; kaikkea, mikä on säädyllistä ja siistiä, hän uhmasi. Puheet julkeat, laulut vielä julkeammat. Punainen vihaisinta ja järjettömintä lajia!
Nelmahan on niin synkkä ... eikä tahtoisi puhella kenenkään kanssa. Nelman äiti oli kauhea ihminen, hurja irtolaisnainen Pertta Kinnunen, joka ei pysynyt työssä erämaan torpassa, vaan alkoi villin ja kevytmielisen verensä vetämänä seikkailla pikkukaupungissa. Syytteli sitten kaupungin herroja pilaajikseen.
Sanelma jätettiin erään Käkriäisen mökkiin, viisaan mökinemännän, Maunon sisaren, pyynnöstä; eikä ovela Juutas Käkriäinen itsekään olisi pistänyt nenäänsä siihen leikkiin ... johan nyt! Hän saattoi Pertan ja Maunon tammallaan lähelle tehdasta. Perttaan eivät varoitukset pystyneet... Pertta Kinnunen riehui punakaartilaisten kanssa talonpoikaistaloissa. Kävi ryöstämässä niistä elintarpeita.
Siellä kotona Pertta eli erään Mauno Kypenäisen kanssa, joka kalasteli, rokasi viinaa ... ja kävi joskus töissä tilallisilla.
VALTER. Mutta ettehän ole, setä, milloinkaan puhunut hänestä. KAUPPANEUVOS. Ei ole tainnut tulla puhutuksi, kun hän on ollut siellä ulkomailla niin kauvan. VALTER. Ja hän tulee tänne nyt? KAUPPANEUVOS. Hän tulee tämän päivän junassa. Johan kello on kohta kolme. Täytyy lähettää hevonen asemalle häntä vastaan. KERTTU. Joko se Pertta nyt tulloo?
Mieluimmin olisi hän tappanut kaikki tilalliset venäläisellä kiväärillään ... niin suuret kuin pienemmätkin ... puhkaistuaan ensin heiltä silmät, poltettuaan päät roviossa... Taikka haudannut elävältä heidät, kaulaa myöten maahan. Sitä eivät toki toiset täällä sallineet ... eivät ainakaan vielä. Ja sitten se oli myöhäistä. Mutta kuitenkin sai Pertta tuntea jonkinlaista suloista veren tuoksua.
Sinä kesänä, jonka edellisenä keväänä Nelma jäi yksin maailmaan, täytyi hänen käydä tilallisten luona etsimässä ruokaa ja työtä. Siellä tehtiin hänelle sääliviä ja pilkallisia kysymyksiä, minkälainen hänen äitinsä oikeastaan oli ollut ... ja häntä itseään varoitettiin. Silloin painoi Nelma kasvonsa alas ... ja samalla hän sekä hyväksyi että hylkäsi sielussaan äitinsä. Tunteillaan hyväksyi ... enemmän kuin ajatuksillaan hylkäsi. Pertta Kinnusen häpeä kohdistui häneen.
Toisella sivulla puhui muka Rosina Kypenäinen Pertta Kinnusesta ja Maunosta, noista hurjista, jotka saivat Jumalan kurituksen huonosta elämästään. Mutta Sanelman pitäisi joutua silmälläpidon alle, ettei hän eksyisi pahoille teille.