United States or Equatorial Guinea ? Vote for the TOP Country of the Week !
Eikä ole tullutkaan, eikä tule... Niin siinä juteltiin ja puhuttiin samat asiat moneen kertaan, mutta eri sanoilla ja uusilla vivahduksilla. kun toiset ihmettelijät poistuivat, tunki toisia sijaan, ja samat temput tehtiin uudelleen. Mutta sill'aikaa kun alhaiso laivan ulkopuolisia osia tarkasteli, olivat kaupungin ylhäisemmät salonkeihin menneet kapteenia ja laivanomistajaa onnittelemaan.
Minulla on jo varhaisesta aamupäivästä yhtä ja toista toimittamista... Sukulaisia kaupungissa, sinä ymmärrät... Mutta päivällistä me voimme syödä yksissä. Top! Se on päätetty, sanoi Antti. Siinä tapauksessa minä syönkin aamiaista kotona. Hyvä! Ja näkemiin! Tahdoinkin vain olla ensimmäinen onnittelemaan sinua uuteen asemaasi.
Ruhtinatar Rosenin ympärille on kokoutunut suuri piiri onnittelemaan häntä: »Kai te nyt olette onnellinen, ruhtinatar?» »Oi, kyllä» ... vastaa kaunis ruhtinatar veikeästi tervehtien oikealle ja vasemmalle kuin hyvin harjoitettu sirkusvarsa.
»Niin, rakas ystäväni, minä olen saanut Illyrian leijonaritariston komentajan ristin... Ja herttua, joka on niin hiivatin ylpeä suuresta kunnianauhastansa!... Kun minä ensi uudenvuoden päivänä menen häntä onnittelemaan, niin istutan minä tuon kunniamerkin rinnalleni ... ja opetan sen vietävän kunnioittamaan...» Elysée ei ottanut uskoaksensa tuota. Leijonaritariston kunniamerkin!
Surupuvut vaihdettiin iloisempiin väreihin, ja soittoa ja laulua kuului joka taholta. Kaupunki koristettiin juhlapukuun ja kaikki väki riensi kuningasta onnittelemaan. Kuningas pani toimeen suuret juhlat, armahti vangituita ja jätti rangaistukset sikseen. Seitsemän päivää ja seitsemän yötä tarjoeltiin juhla-aterioita, joihin kaikki olivat tervetulleet.
Kun sitten vielä laskuhuudolla mummo hiukan lisäsi, oli hän tuot'hätää kahden rinnatusten seisovan talon haltijatar ja omistaja, ja maksoi rahat kohta pöytään huutokaupan-pitäjän eteen. Talo kyllä ei kalliiksi tullut, mutta ihmettelivät sitä ihmiset sentään, että tuollainen pyykkimummo osteli töllin töllin perään, ja tulivat mummoa onnittelemaan kahden talon emäntänä.
Vanha mies kumarsi kaikille suunnille, sillä kaikki kiiruhtivat häntä onnittelemaan syntymäpäivänänsä ja vakuuttamaan, miten liikuttavaa oli nähdä häntä rivakkaana kuin nuorukainen. Tuskin loppui tämä hälinä, ennenkuin erään sisähuoneen ovet avattiin, ja siellä lauloi laulajisto, joka liikutti kamreerin kyyneleihin.
Miehensä lupasi silloin heittää pois väkeväin nauttimisen ja ruveta taas ahkerasti työskentelemään. Kotvanen vierikin aikaa silleen ja perheen asiat alkoivat olla entisessä tasapainossaan. Vaan eräänä iltana meni Korhonen muutaman toverinsa luo onnittelemaan häntä syntymäpäivänsä johdosta ja muuten tuumailemaan asioita. »Päivän sankari» tarjosi vierailleen sillä siellä oli muitakin lasin totia.
Mutta portaissa tapasi hän arvaamatta erään tuttavan, vanhan vaimon, yhden Heikin ja hänen yhteisistä holhokeistaan, joka kävi hartaasti hänen polviaan halailemaan. »Voi kuitenkin, kun nyt teidät tapasin ja itse pääsin onnittelemaan!» Vanhat, kurttuiset kädet sivelivät Eevin hameen poimuja. »Voi hyvänen aika!
Lukkarin matami tuli istumaan nimismiehen rouvan lähelle, ja rouva rupesi nyt onnittelemaan matamia, joka oli kasvattinsa saanut sukukartanon emännäksi. »Kyllähän niin, onni meidän kasvattejamme on seurannut», myönsi matami. »Pekkokin on nyt sinaatissa virkamiehenä, ja sinaatista hän aikoo naidakin. Tuo neito tuossa on meidän Pekon morsian.»