United States or North Macedonia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Eräänä iltana oli Musta itse löytänyt oikealle tielle, ja kerran, kun Ola oli unohtaa suolasäkin kestikievariin, ei Musta tahtonut hievahtaa paikalta mihinkään, potki vaan ja lykkäsi takaperin, kun hän löi sitä ruoskalla, kunnes tyttö tuli portaille ja huusi, että säkki oli unohtunut, sitte vasta mentiin!
"Vai niin", vastasi tämä hajamielisesti, huomatessaan kuinka vastahakoisesti Aino astui lattian yli. Erkki istui sohvaan ja kuunteli tarkasti. Aino lauloi useita kansanlauluja. "Kiliä mä paimensin", "Oi Ola, Ola mun armahani", ja lopuksi "Pikku Katri." Hänen äänensä värähteli ensin vähäsen ja oli hiukan kimakka, mutta mitä enemmän hän lauloi, sitä paremmin sujui.
"Puuttuupa vaan vielä, että osaisit vääntää lukkoa auki!" mutisi Ola, riisuessaan hevosta ja silat ja kulkuset käsivarrellaan antaen sen käydä edellään talliin. "Mutta, johan Nuori-Mustakin hirnuu!... Tiedätkö, tämä oli ensimmäinen kerta, kun sinulta sain kunnollisen tervehdyksen! Vaan sinä saat kauniisti odottaa..." Hän suki ja harjasi vastatullutta niinkuin vanhaa ansiokasta herrasmiestä.
"Onko mahdollista, että hän voi tuota laulaa tällaisena päivänä ja tällaisten keskustelujen jälkeen mutta eipä hän laulakaan sitä hyvin." "Oi Ola, Ola, mun armahani", kuului taas sisältä, niin tunteellisesti, niin surullisesti; säveleet tunkeutuivat ylioppilaan sydämmeen niin valittavilta, niin lämpiminä.
"Oivallinen hinkalo, eikös ole? ja näkösää täällä on, ei hevosten tarvitse kaihisilmäisinä tulla tallista pihalle... Puli, pu li, onko se Musta hiessä?" Siellä oli lämmin väkevä tallinhaju, ja vihdoinkin... "Herra kapteeni! minulla olisi teiltä jotain pyydettävää " "Mutta kuulepas, Ola!" huudahti tämä, "katso ruskean seimeä!... Mitä varten nuo riivatut lastut tuossa ovat?
Kun hän palasi kotiin, missä häntä levottomasti odotettiin pitkältä matkaltaan, oli hän hyvin synkän näköinen. "Ola, sui hevosta ... pyhi sitä ensin olkitukolla. Pane peite hyvästi sen selälle, kuuletkos!... Olen vasta opettanut sitä juoksemaan ylämaissa."
"Tahdotko, että laulan sinulle?" kysyi Aino äkkiä, nousi ylös ja läheni pianoa. "Kyllä, jos et vaan ole väsynyt, niin, " vastasi pastori. Aino soitti ensin muutaman säveleen ja rupesi sitten laulamaan vanhaa lempilauluaan: "Oi Ola, Ola, mun armahani."
"Kävele vaan, Ola, varmuuden vuoksi minun jäljessäni... "Hm, hm, hyvinhän tämä käy... "Niin, niin, voi todellakin olla sillä lailla ... koko syksy säännötöntä elämää! "Kas niin, mene kutsumaan rouva tänne. Sano että olen ylhäällä makuuhuoneessa... Hyvinhän voin astua ylös portaita"... Peljästys ei suinkaan ollut vähäinen.
"Ei auta sinua mitkään opit ojahan kaatumasta... Kas tuossa saat rahakolikon, Ola." Olan leveät kasvot kirkastuivat ja valtioviisaasti hän virkkoi: "Kyllä se tohtori nyt saa itselleen lautoja varustaa; sillä se, jonka hän sai, se söi täällä ollessaan kolme kahden tuuman lautaa."
Iso-Ola istui sisällä mielihyvällä nauttien jouluherkkuja voita, leipää, läskiä, nosteleipää ja suolaista lihaa; ja Torbjörg'iä oli käsketty tuomaan hänelle kellarista tuopillinen olutta. Ola oli siellä kuullut ja nähnyt yhtä ja toista. Thinka oli käynyt keittiössä, oli tahtonut heti itse ryhtyä talouden toimiin. Mutta siellä tapasi hän sen, joka itse tahtoi pitää ohjakset käsissään.