United States or Maldives ? Vote for the TOP Country of the Week !
Aika ei ollut sitä himmentänyt eikä muuttanut; se oli samallainen kuin silloin kun hän ratkaisemisen hetkenä oli sulkenut itsensä sisään sen kanssa. Knapstadin Kari, niin nimitetty isän jälkeen, joka oli köyhä mökkiläinen nimeltä Niilo Knapstad, oli iloinen kahdenkymmenen vuotias, kaunis ja riski tyttö, kun hän rupesi piiaksi Gravsejdet nimiseen isoon taloon naapuristossa.
Tuolla nousi mäkirinnettä maalatut vieteri-kärryt, joissa istui mahtava talonisäntä puettuna uuteen verkatakkiin. Täällä kiirehti köyhä mökkiläinen laihaa hevostansa hölkkäraviin, etteivät häntäkään kirkosta jättäisi. Joutomiehet verkalleen astua lörkyttelivät puhallellen piippu-nysistään paksuja palturisavuja ilmaan.
»Saattaa olla suuret tulot, mutta Paltamon rovasti on vain mökkiläinen Limingan rovastin suhteen!» Niin arveli muuan vanha liminkalainen, joka oli nyt renkinä Hyrynsalmella. »Limingan rovastilla on enemmän tuloja kuin senaattorilla.» »Niinkö se on suuri pitäjäs?» »Niin. Se oli Viikkosanomissa, että Limingan rovastilla on enemmän tuloja kuin senaattorilla.» »Kelpaa sen elellä!»
Aivanhan sinä jakelet kaikki tavarasi muille, ennen kuin oikeat jakajat ennättävätkään. Etköön anna minulle tuota mustaa ruunaa. Ottakaa vaan, sanoi Viija ja asettui sängyn päähän istumaan. Anna minulle se äitivainajasi suuri silkkihuivi, sanoi piikatyttö. En minä anna sitä. Lähde minulle mittaamaan aitasta pari tynnöriä rukiita, sanoi mökkiläinen. En lähde, en minä jaksa.
Vasta monta vuotta sen jälkeen kun hän oli pitäjääsen ilmestynyt, tiesi huhu kertoa, että hän oli erään kauppiaan poika, joka oli tullut kiinni nimien väärentämisestä. Ja siitä ajasta saakka häntä kaihdettiin entistä enemmän ja sanottiin Musta-Åsbjörniksi. Pappilassa palveli silloin Sigrid niminen tyttö, jonka isä oli mökkiläinen.
Julma todistus oli seurakunnan tilasta sekin kun eilisessä poliisitutkinnossa lähes kolme sataa ihmistä on kuulusteltu ja kirkkoväen keskellä tehdystä murhasta tuli ainoastaan selville, sekin pappilan häpeäksi, että pappilan mökkiläinen Törmälän Santeri on erään lapsensa hautajaistenpitäjän kontista varastanut viinalekkerin ja sen saatuaan murhatun kanssa kadonnut metsään... Oi katala kansa!
Hermanni lähti vähän väkinäisesti ja toi mustan kirjavasun, jossa oli yhtä mustia kannettomia ja kannellisia virsikirjoja sekä joku rutistunut "Hunajan Pisara" ja sotkeutunut "Armon Järjestys". Tule Lassi, niin veisataan me vanhat miehet yhdestä kirjasta, sanoi Hemmo selaillessaan virsikirjaa. Lassi kun oli mökkiläinen, niin piti olla nöyrä.
"Ne ovat niin vanhat ja ovat laulaneet meille laulun." "Mitä lapsellisuutta se on!" sanoi mökkiläinen. "Juuri kuin vanhat puut voisivat laulaa! Mutta yhtäkaikkipa tuo on; koska rukoilette niiden edestä, voin maa etsiä itselleni pari muuta puuta." Ja niin hän läksi etäämmälle metsään, mutta lapset jäivät uteliaina paikoilleen, kuuntelemaan, mitä Rutimo ja Pilviparta nyt sanoisivat heille.
Mitä hyvää osaamme tehdä sille Jahtirannan Kaisalle siitä keksinnöstä, millä pelasti Ailimme henkiin?" "Mitäpä sitä olisi tarvis tehdä mitään", kuului rovastin kuiva vastaus. "No, hyttynen, hyvänen aika. Miten voisimme niin kiittämättömät olla sellaiselle hyväntekijällemme?" "Siten, että Kaisa on meidän mökkiläinen. Sillä on velvollisuus tehdä enempikin."
Vapautta, valtikkaa! Köyhä, halpa mökkiläinen vaatiako uskaltaa! Vapauden valtakirja nosta ensin ilmoillen: Miehen voima, hengenponsi, millä osoittaa voit sen?" Voima? Eikö miehuuttamme Runeberg soi lauluissaan? Sankareimme urhotöitä maine kantaa maailmaan. Missä uljas miehen kunto, jalo voima loistaa niin, Kuin ne kukkii puhjenneina Vänrik Stoolin laulelmiin?