United States or Sri Lanka ? Vote for the TOP Country of the Week !
Sill'aikaa, kun Eerikki Ljung näin odottamatta tuli saamaan tuon "vaskipalasen", jota mestarikokki Arelius ei katsonut arvonsa sallivan ottaa edes maasta ylös, oli eräs toinen tämän kertomuksen taittunut säie yhtä odottamatta solmiutunut yhteen muutamain askelten päässä hänestä.
Pappilassa oli ahdasta ja tukalaa, huoneet olivat pienet, vieraita oli paljon, ja kuningatar oli huonolla tuulella. Rovasti ja ruustinna, jotka olivat muuttaneet erääseen torppaan asumaan, kutsuttiin armollisesti omaan pöytäänsä päivällisille, jotka hovin mestarikokki oli mitä herkullisimmasti valmistanut. Hedvig Eleonora tahtoi elää pulskasti matkoillaankin.
Pitele näitä niin kauan kuin minä pidän silmällä noita kuhnuksia, sanoi hän. Eerikki esitti asiansa eikä unohtanut kertoa keittiömestarin herjaavia sanoja. Sanoiko hän niin? huudahti mestarikokki. No, sitten näytän, että kirje ennen puolen tunnin kuluttua on kuninkaan omissa käsissä. Niinkuin ei muilla kuin keittiömestarilla olisi hovissa mitään sanomista!
Mutta paitsi yhtätoista koukkua oli hauen vatsassa vielä pieni esine, jonka mestarikokki pudotti maahan siitä välittämättä. Eerikki otti sen ja pyyhki sitä. Se oli pieni ja himmeästi loistava sormus. Katsokaapa, sanoi hän mestarikokille, hauen vatsassa oli sormus. Mestarikokki katseli sitä. Vaskipalanenhan tuo vain on, sanoi hän ja nakkasi sen ylenkatseellisesti luotansa.
Taloon oli hankittu oikein mestarikokki kaupungista walmistamaan talon arwon mukaisia ruokia ja juomia. Hän se osasi antaa työtä koko Kämälän naiswäelle. Walkoiset esiliinat edessä ja paidan hihat käsiwarsille ylös käärittyinä, keittiwät ja paistiwat, kiruuttiwat ja käryyttiwät he minkä kerkesiwät.
Ja haukihan se olikin, mutta haikalaksi sitä olisi saattanut luulla. Se oli niin pitkä, että kun pää julmasti ammotti miehen olan yli, laahasi pyrstö pitkin lattiaa. Ei mikään puntari ottanut sitä nokkaansa. Se punnittiin vaa'alla, ja painot osoittivat kolmea leiviskää ja kuutta naulaa. Semmoista haukea sopi kuninkaalle tarjota! Vaasan kaupungin ja mestarikokki Areliuksen kunnia oli pelastettu.
No, peratkaa ja paistakaa se, niinkuin mestarikokki hyväksi näkee, mutta minun väkeni ei siihen jouda, sanoi keittiömestari äreästi. Arelius kävi kohta työhön käsiksi. Joku tulkoon tänne, huusi hän, samalla kun kalastajan avulla veti hirviön takapihalle ja laski sen laudalle. Eerikillä oli aikaa ja hän seurasi mukana. Ei koskaan hän ollut nähnyt mokomaa veden venkaletta.
Mutta silmästänikö minä sen hauen nyt kaivan, tässä katalassa kaupungissa ei ole isompia, ja suurimmat on jo hienoiksi hakattu! huudahti mestarikokki tuskissaan. Se on mestarikokin oma asia, sanoi keittiömestari esimiehen ylemmyyttä äänessään. Hauki on kokonaisena pöytään tuotava, vaikkei se olisi hollannin silliä isompi.
Olkoon minun puolestani vaikka särjen kokoinen, jupisi mestarikokki ja syöksyi ulos tarkastamaan vielä kerran kaikkia kalastajaveneitä. Mitä sinä täällä teet? Miksi seisot tiellä? kysyi keittiömestari mahtavasti Eerikki Ljungilta. Hänen majesteettinsa on armossa käskenyt minun odottamaan puheillepääsyä, vastasi Eerikki. Se on toinen asia, vastasi tuo mahtava mies leppeämmällä äänellä.
Istu, jos sinulla lie tuolia muassasi. Kiitän, saatan minä seisoakin, sanoi Eerikki. Kohta sen jälkeen aukeni ovi, ja mestarikokki astui riemuiten sisään, mukanaan eräs vanha kalastaja, Lauri eli Laurikainen, tuo vanha tuttavamme, joka nyt harjoitti tätä elinkeinoa ja kantoi jotakin kammottavaa otusta selässään. Mikä se on? tiuskaisi keittiömestari. Se on hauki, vastasi mestarikokki.