United States or Guyana ? Vote for the TOP Country of the Week !
Arvidin oma, salaisin tulevaisuuden unelma oli nyt muuttunut melkein todellisuudeksi, ja ketä olisi hän kernaammin tahtonut kiittää tästä onnesta kuin oman Hedviginsä jaloa isää. Kauhistuen vastasi Hedvig siihen ilosta loistavaan silmäykseen, jonka Arvid, kaikkea tätä kuullessaan, häneen loi.
Niinkuin kuumetta sairastava hän horjui taaksepäin kaatuneen koivun läheisyyteen, missä äsken oli istunut, ja peitti kasvonsa käsillään. "Se täytyy olla Hedvig", ajatteli hän. "Olenko minä hänet jälleen näkevä? Olenko minä tunteva hänet? Ah, minua ei kukaan enää entisiltä ajoilta tunne. Syyskuun kolmas päivä! Tänään juuri ja 30 vuotta sitten."
Lisätkäämme, että hän myöhempinä vuosinaan, kun häntä ei enää käytetty dilpomaattisissa lähetystöissä, palveli hovissa kuningatar Hedvig Eleonoran tallimestarina, nauttien hänen suosiotaan, joka kumminkaan ei voinut pelastaa hänen omaisuuttaan.
Hedvig oli kohta Vanloon palattua herännyt horroksistaan, mutta hänen sammuva katseensa ei hakenut muita kuin äitiä, sitte sulki hän silmänsä ikuiseen uneen.
Siihen sai hänet rakkaus rakastettavaan vanhempaan sisareensa Hedvig Sofiaan, joka juuri silloin ikänsä kukoistuksessa ollen meni naimisiin Schleswig-Holsteinin nuoren ja iloisen herttuan Fredrikin kanssa.
Kuningatar Hedvig Eleonoran auliilla avulla se kohosi jälleen tuhkistansa, mutta pysyi vielä sata vuotta pikkukaupunkina, joka oli kaikkea arvoa, vaikk'ei kuitenkaan historiaa, vailla. Nälän kauhistus v. 1697, rutto v. 1710 ja kaksi vihollisen käyntiä, v. 1712 sekä 1713, on mainittu sen aikakirjassa. Jälkimmäisellä kerralla, pyhä-aamuna Elok. 12 p.
Kun kaikki taas hänen ympärillään oli hiljennyt, heittäytyi hän notkeasti aitauksen yli ja astui koivun luo. "Hedvig A.", sanoi hän puoli-ääneen, selvittäen niin hyvin kuin osasi kirjaimia puun rungossa.
Rakkaus on voimakkaampi kaikkea muuta maailmassa, ja Hedvig siunasi sitä hetkeä, jolloin tämä voima ylhäältä oli laskeutunut hänen rintaansa asumaan ja suonut hänelle kykyä kaikkeen hyvään.
Arvid oli, nuoren onnensa hurmaamana, liittynyt siihen piiriin, jonka keskustana Hedvig ja tämän molemmat ystävättäret olivat, ja tie vei sivu niiden kahden koivun, joiden runkoihin nuoret olivat nimensä leikanneet.
Mutta ulkona Kaisaniemen tyynessä puistossa pukeutui tuo hoikka koivu, joka säilytti nuorten nimet, toivehikkaaseen vihreään ja kevättuuli hyväili lempeästi sen valkoista runkoa. Tuon hyvin tuntemansa koivun juurella tapasivat Hedvig ja Arvid toisiaan samana päivänä, jolloin Arvidin piti lähteä kiireiselle, pitkälliselle matkallensa laulun maahan.