United States or Côte d'Ivoire ? Vote for the TOP Country of the Week !


Esimerkiksi siinä on kirjoitustaito ja muukin oppi tarpeeseen, että jos tuokin tyttö ei tahtoisikaan mennä naimisiin, vaan hoitaisi itse talonsa. Ja jos meneekin, niin suoraan sanoen sitä ennen tarvitsee osata kirjoitusta lukea ja kirjoittaa. On niitä silloin kirjeiden lähettäjiä ja eikö tuo ole häpeä jos kelle kulkea niitä muilla luettamassa.

Rulla laulaa, vapa on melkein kaksinkerroin, se on niin suuri, että hänen sittenkin täytyy antaa sen mennä. Nyt huudan minä, miksi hän päästää. Ole huoletta, en minä päästä, kyllä se tulee, vaikka vähän meneekin, se on hauki. Minusta on jostakin syystä mieluista, että se on hauki eikä lohi. Koska se on hauki, niin oli lohi sitäkin enemmän sattuma.

Minä sanon vain, että te naiset olette merkillisiä». »Naura vain! Sinä menet tiehesi, kun täällä on vähän ikävä.» »Tietysti meneekin tiehensä, kun on ikävä.

Katsohan, kuinka säikäytti! Turhaan hälytti, luulin tulevan eikä tullutkaan... Saapa nähdä, nouseeko kirkon törmästä vaiko pappilan? Pappilan törmästä nousee! Pappia meneekin ottamaan, itseään rovastia! Jussin rinnassa hytkähtää hyvästä mielestä. Sen kun viepi, niin vieköön! Vaan tappelu siinä tulee, ennenkuin saa sen ison miehen ... pitäisikö mennä auttamaan?

Tunnelmarunoudesta lähtee Maila Talvio, vaikka hän sittemmin kansan-elämää käsittelevissä romaaneissaan meneekin realistiseen ja samalla sangen tarkoitusperäiseen havaintoon. Tunnelmarunoilija on myöskin Volter Kilpi, joka kehitettyään haltioituneen kauneushurmauksen kenties pisimmälle koko suomenkielisessä kirjallisuudessa vähitellen esteettiseksi mielikuvaajaksi viilenee.

Ja vaikkapa siitä nyt meneekin vähän sitä myllyveroa, niin jää siitä toki niin paljon, jotta sillä hyvästi leivässä ja särpimessä pysyy... Ja mitäpä sitä muuta tarvitsee ... kun on kerta oma tupa ja siihen vielä potaattimaa ja lehmä, niin ei tarvitse enää muuta kuin ulkohuoneet ja saunan, niin sitten on jo koko eläminen valmis, kun liikekin käy myllyssä niin jotta se vain hurisee... Oletkos sinä Hilkka jo nähnyt sen myllyn?

Nyt hän tietää, mitä Ton Juan tarkoittaa. Ennen muinoin, pienenä poikana, hän oli seisonut korpikylässä äitinsä helmoissa laiturilla ja katsellut laivaa, jonka keulassa oli nimi »Don Juan»; hän oli ihmetellyt, mitä se nimi merkitsi. Mutta silloin ei hän ollut edes kansakoulussakaan. Oi, kuinka aika meneekin.

Samassa nähtiin akkunasta kuinka isäntä jo oli matkalla kylään päin. Vähän ajan päästä tuli hän taas takaisin ja haki Taavetin, joka jo oli ehtinyt mennä rukiin leikkuuta aloittamaan. "Tules, Taavetti, minun pakinoilleni!" Isäntä ja Taavetti menivät huoneesen. "Se on nyt semmoista seikkaa, että se Naavalainen menee kun meneekin pois meidän paikoilta." "Niin aina!" sanoi Taavetti.

VALLESMANNI. Jo riittää MATLENA. Vaikka hän kyllä on rajuluontoinen ja kiivas, varsinkin nyt, kun rautatiellä työt lopetettiin ja miehet jäivät leivättömiksi eikä minkäänlaista ansion toivoa koko talvena. Onko kumma, jos silloin meneekin sekaisin pää, ettei enää voi hillitä luontoansa.

Veri nousi hänen päähänsä, kun hän tuli ajatelleeksi, kuinka pitkälle hän alentumistilassaan jo oli tullut. Ja hän päätti lujasti itsekseen, että jos hän vaan tästä jutusta nyt suoriutuu, niin kyllä hän vielä osaa kohota: hän menee kuin meneekin Mustialaan ja lopettaa tilanomistajana, vielä uhkeammassa verkatakissa ja istuvammassa kauluksessa. Ja jääkööt ikuisiksi kaikki sepät ja rantajätkät!