United States or Paraguay ? Vote for the TOP Country of the Week !
Tunnin perästä lähdet Trakiaan, antaen Numerianolle ja Diocletianolle käskyn laskea pois puolet heidän sotajoukkoansa. Heidän hyväksensä kulutetut rahat tulevat teidän käytettäviksenne, hyvät ystäväni. Kirjoita käskyni, kunnollinen kirjuri." Manlion puhetta seurasi vallaton eläköön-huuto.
Muuten olisi hän valmis heittämään vanhat sikseen ja nyt, jos Marius sen suvaitsisi, lähettämään senaatin luo lähettiläitä. Vaikka lupa siihen annettiin, muutettiin kuitenkin sitten barbarilaisen mieli ystäviltä, jotka Jugurtha, saatuaan tiedon Sullan ja Manlion lähetyksestä, oli lahjonut, koska hän pelkäsi sitä, mitä hankkeissa oltiin.
Vavisten irtautui Glyceria Manlion käsistä, joka hempeästi veti häntä rintaansa vasten; sykkivin sydämin ja leimuavin kasvoin riensi hän sieltä pois, voimatta sanaakaan vastata Manlion hurmaavaiseen puheesen. Manlius katseli hänen jälkeensä ja lausui katkerasti itsekseen poistuvan naisen jäljestä: "Vai niin, enkö jo osaa teeskennellä?"
Mesembrius ei voinut sanoilla iloansa ilmoittaa; hän syleili tytärtänsä ja siirsi hänet, ilokyyneliä vuodattaen, sisäänastuvan Manlion syliin. "Ainoa siunaukseni sinulle!" lausui hän vapisevalla äänellä. "Oi isäni!" lausui suruisesti Sofronia. "
Marion puhe........................................................ 85. Marius lähettää legati Manlion sotatarpeiden kanssa Afrikaan, kirjoittaa miehiä sotapalvelukseen ja saapuu Uticaan. Rutilius jättää hänelle sotajoukon. Metellus on ennen lähtenyt matkoihinsa.. 86. Marius käypi sotajoukkoneen ryöstämässä saalista, jonka lahjoittaa sotilaille.
Nämäkö siis ovat jumalamme? Oh, Mesembrius, se on varma, että meidän ylitsemme elää näkymätön olento, joka on taivaan ja maan Herra, ja nuot hengettömät kivikuvat, joita palvelemme, eivät voi itsiänsäkään suojella." Mesembrius puristi hiljaa Manlion kättä. Hän oli kuullut kylläksi.
Niin hupsu on vanha ihminen. Minäkö menisin sotaan, vaikka näen niin huonosti, ett'en voisi eroittaa vihollista hyvästä ystävästä? Naurakaat vaan, hyvät ystäväni, naurakaat vaan tälle vanhalle, hupsulle miehelle. Oh, jalkojani!" Kovasti ähkyen astua hoiperteli hän taas edelleen. Tiellä tapasi hän Manlion. "Oletko mitään tietoja saanut?" kysyi Manlius. "Huomenna tunkeudun väkivallalla Carinon luo.
Hän viittasi orjalle, että veisi Manlion kirjeen Glycerian asuntoon. Hämmästyen ja kuiskaten kokoutuivat hovilaiset yhteen ryhmään. "Kuinka onnellinen ihminen sinä olet, Manlius", kuiskasi Aevius, kumartaen uutta lemmittyä. "Miks'ei minulla ole semmoinen onni, että Glyceria minua rakastaa, ja niin kylmää verta, että voisin hänen rakkautensa luotani heittää."
Tuohon loistavuuteen voit maassakin madellen päästä. Maassa madellen, sanon." Manlius antoi vanhuksen puhua. "Jää siis tänne minun luokseni, niinkauan kuin mielesi tekee ja sinua huvittaa." Illalla oli Manlion kunniaksi valmistettu uhkea ateria, johon oli koottuna kaikki, mikä maulle, silmälle ja mielelle on suloista.
Manlion silmästä vieri kyynel. Miekka putosi hänen kädestänsä. "Te kaikki taivaan jumalat, siunatkaat tätä naista tikarin tähden! Etkö tiedä, kuka hän oli?" "En tahto, että hänet tuntisit." Manlius hengitti vapaasti, kuin olisi hän herännyt hirveästä kummitus-unesta. "Minä kiitän sinua tästä tiedosta, kiitän." Jotain kauheata oli tässä kiitoksen lausumisessa.