United States or Svalbard and Jan Mayen ? Vote for the TOP Country of the Week !
»Mitä sinä siinä...» Esa tempasi Lompin käsipuolesta edemmäksi ja meni itse istumaan suutarin ääreen penkille. Rupesi oikein ihmisittäin juttelemaan. »Onko mestarilla nyt hyvin kiirettä?» Suutari katsahti pitkään Esaan, että oikeinko se tosissaan noin ihmisittäin puhuu? »Kylläpähän sitä on kiirettäkin», vastasi. »No rupeaako tuo Jussi oppimaan? Se on meidän kylän poikia.»
Mutta Esa päästi uuden huudon, antoi hevoselle uuden iskun ja Lompin täytyi pysytellä tasapainossa. Kun ensimmäiset laineet Korvenloukon tappelun jälkeen alkoivat asettua ja junkkaritkin, ikään kuin aristellen selkänahkaansa, jättivät Valeen rauhassa rakastamaan Santraansa, rupesivat ihmiset arvelemaan, että saapa nähdä raskitseeko Järvelän herastuomari-kitupiikki pitää häät tyttärelleen.
Rattaat poukahtelivat puolelta toiselle, mutta yhä sai hevonen iskuja, yhä karjui ajaja, ulvoi kuin tuskallisesti porottavaan haavaan olisi kipristelevää voidetta kaadettu. Lomppia alkoi hirvittää, niin että hän nousi polvilleen rattailla, tarttui Esan käsivarteen tuskallisesti huudahtaen: »Esa!» Esa käänsi silmänsä ja näki Lompin tuskasta vapisevan. »Kuule, älä nyt aja!»
Vitkalleen, ikään kuin uninen ainakin, nousi tämä öristen seisomaan: »Meinaatko sinä kimppuun käydä, vai?...» Lompin ääni oli sekin uhitteleva. Esa, joko siitä tai jostakin muusta syystä, sai yhtäkkiä hänessä harvoin tavattavan peruuttamishalun. »No enhän minä sinua lyö, pöhlö», nauroi hän. »Minä ajattelin, että jos sinä minua meinaat...» Lomppi istui uudelleen lausettaan lopettamatta.
Esa jätti vanhukset siihen ja lähti ulos kuin nuoli. Portailla tuli Lomppi vastaan ja sai palata siitä rattaille. Nyt sai ruuna hypätä uudestaan suutarin mökille. Lompin kysymyksiin ei Esa antanut mitään selvitystä. Suutarin pihalla hän käski Lompin odottaa niin kauan. Itse meni tupaan. Suutari otti hänet vastaan säteilevin kasvoin.
Mökin isäntä oli yksi innokkaita heränneitä, Suutari Erkki, hän, jolla oli niin raikas veisuuääni ja joka toisinaan saarnailikin. Erkki istui työssään työpöytänsä ääressä, kolme lasta kurkisteli penkillä ja vaimo polki rukkia. Oppipoika istui vastapäätä mestaria työpöydän toisella puolen. Esan ja Lompin tupaan astuessa oli suutari juuri neuvomassa oppipoikaa, eikä ollut huomaavinaan tulijoita.
Onko teille tullut paha väli?» Lompin silmät muljottivat selkoselällään niin laiskasti, että hänen täytyi ponnistaa kaikki voimansa saadakseen pidetyksi niitä auki. »Minä lyön ketä tahdon!» »Et sinä nyt niin lyö, vaikka olisit hyväkin.» »Lyönpä! Vai luuletko, että mä pelkään?» Esa pyörähti silmät palavina Lompin eteen.