United States or Curaçao ? Vote for the TOP Country of the Week !
Muuten oli hän siksi itsenäinen, etteivät pojat heti ensi tutustumisen jälkeen päässeet käsittämään, mitä hän heistä kustakin ajatteli. Mutta kun noin puolisen vuotta olivat vuoro vuoroon uhranneet rakastunutta vertansa Amorin alttarille Järvelän lutissa, lutin eteisessä ja pihamaalla, rupesivat he pääsemään hiukan selville muutamista Santran oikuista.
Sitten lähti ja sanoi menevänsä työhön toiselle puolelle jokea. Parhaiten pääsi Järvelän vanhoissa vakautumaan se ajatus, että Santra olisi mennyt joko tätinsä tai sisarensa luokse. He odottelivat vähin, että nämä sukulaiset vakavammin asiaa mietittyään lähettäisivät tyttöä kyyditsemään kotiin. Niissä toiveissa kun oltiin, myöhästyi isännänkin lähtö jälkeen puolisen.
Aivan ensi kerran tuntui Ella hänestä niin kömpelöltä, että Santra saattaisi milloin hyvänsä pujahtaa käsistä. Pitkän aikaa hän valvoi miettien, että keneen se oikein on tuo poika tullut, kun isänsä oli nuorena niin reipas mies, oikein teräväsilmä ja äitikin oikea ihminen. Huomisin kävi Järvelän emäntä Kuivasessa, jossa päätettiin, että nuoret pannaan kuulutuksiin ensi tilassa.
Muorin mielestä oli selvä asia, että ensimmäinen tehtävä on mennä koettamaan sopia Järvelän haltijain kanssa. Vaikka ei Valee silloin, kun yritykseen ryhtyi, ollut ensinkään ajatellut sitä, oli vain otaksunut, että se menee itsestään, huomasi hän nyt, että se saattoikin olla hyvin vastuksellinen tehtävä.
Mutta Valee oli tällä kertaa äkeä ja päättäväinen, sanoi vain, että asia on hänen ja Santran, eikä siihen tule muiden mitään eikä auta vaikka papille valittaisi. Muori oli kovin tuskallinen ja levoton. Eikä se siitä parantunut, vaikka vähitellen sai Valeelta urkituksi selvitystä. Suostuneekohan Järvelän herastuomari ja emäntä tähän koskaan?
Monta kannua olemme yhdessä tyhjentäneet! KROUVARI. Sitä en muista. Sanokaa nimenne. NIKO. Jos tempaisitte pois tämän parran, niin luulenpa, että löytäisitte sen takaa entisen Järvelän Nikon kasvot. KROUVARI. No koira vieköön! NIKO. Mutta hiljaa, isäntä! Minulla on mielessä vikkelä, viaton juoni, johon pyydän teidän apuanne!
Kaurismaan Aapon seuroihin ei Kölliskö usein mennyt, mutta sen sijaan tuli hän Kaurismaan Aapon ja hänen lahkolaistensa kanssa yhteyteen hautajaisissa, häissä ja muissa pitopaikoissa, sillä Köllisköki oli niissä viime aikoina ruvennut käymään. Niinpä meni hän Järvelän Eskon ja Jaakolan Kaisunki häihin.
On siinä vertakin vuotanut, samalla tanterella. Niitä oli nuoriamiehiä, jotka lauantai-iltoina puukkojaan tahotessa kuvittelivat asetta tarvitsevansa juuri Järvelän lutin seutuvilla. Tyttö itse oli varsin sievä tietysti. Mitäpä hänestä muuten olisi niin alituiseen tapeltu. Rikas hän myöskin oli, sillä äidin perintöä luettiin tuhansissa ruplissa.
»Sitä mä kanssa tulin sanomaan, että Järvelän Santra oli jo menneen yön kotonansa. Turhaan te sitä Korvenloukolta haitte!» »Kotonansa? Viime yönäkinkö?» »Niin. Kotonansa oli.» Esa joutui niin ymmälle, ettei voinut puhua mitään pitkään aikaan. »Onko se totta?» kysyi hän vielä. »Mitä mulle siitä valheesta hyvää olisi.» »No voi sun...» Siitä seurasi Esalle pitkällinen sapenpurkaus.
»Kuule», virkkoi Esa, kun molempia näytti rupeavan nukuttamaan, »tänä päivänä alkavat Laitalan Valeen ja Järvelän Santran häät.» »Alkakoot», tuumi Lomppi huolimattomasti, silmät puoliummessa. »Minä ainakin menen sinne», jatkoi Esa. »Sinä? Onko sinua kutsuttu?» Lomppi alkoi virkistyä. »Kutsuttu! Ei. Mutta vähät siitä. Lähdetkö sinä?» »Häihinkö?»