United States or United States Minor Outlying Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !
Järvelän Eskon hääpäivän aamuna Kölliskö meni jälleen Simon luo Leppiniemeen. Simo venyi vielä levottomassa unessaan ja hänen sänkynsä päässä oli puolilleen juotu viinapullo. Kölliskö otti sen. Simo aukasi vaisusti silmänsä, koetti nostaa raskasta päätänsä ja sopersi muutamia sanoja, joista Kölliskö huomasi, ettei Simon kieli ollut hänen omassa vallassaan.
Ja sitten vielä korvenloukkolaisilta... Valitaan muka parhaat pojat hakemaan takaisin Järvelän Santraa, niin tullaan jokainen takanasilmin, eikä edes yhtäkään henkeä mennyt. Tapeltiin kuin lapset.» »Niin kuin lapset, todellakin!» »Ilveile siinä, taikka saat niin vasten kuonoas. Miks'et tullut mukaan?» Vennu nauroi. »Ota ryyppy!» »Niin kuin kakarat lähdettiin jäniksen poluille.
»Kun oikein kovistaisi, niin kyllä täytyisi todistaa.» »Mutta kun ei kovisteta.» »Siinäpä se on. Saapa nähdä, mitä ihmeitä nyt taas Mikkelin aikana tapahtuu.» Puhe kääntyi yksistään siihen. Olikin juuri tapahtunut kyllä kumma tapaus, tuo Järvelän Santran. Kaikki arvelivat sen johdosta syntyvän jotakin levottomuuksia. Laitalan Valeesta olivat he ennen kuulleet hyvää.
Tulkoon tänne, niin minä näytän!» »Onko sinua häihin edes kutsuttu?» kysyi Vennu, kääntäen puhetta toisaalle. »Mihin?» »Järvelän Santran ja Laitalan Valeen.» Vennu tarkasteli Esaa, jonka koko kasvoille äkkiä nousi kamala ilme. »
Tästäpä vasta syntyisi iloinen retki, komeain retki! Ja Järvelän herastuomarin viinat ne nyt juodaan...! He nauroivat vatsansa täyteen jo etukäteen siitä huvista, miten kitsas ukko kimmurtelee, ennen kuin viinansa heidän käsiinsä antaa. »Sen minä sanon Valee, että minä en tämän yön perästä tahtoisi olla sinun housuissasi.»
Mutta ne miehet, joita he kotokädeltä löysivät, eivät uskaltaneet lähteä, kun kuulivat keitä ne olivat, joita heidän olisi pitänyt mennä asettelemaan. Ainoastaan muutamia kokoontui Järvelän kartanon välysistä ja nurkista katselemaan. Likimpäin talojen ovet suljettiin ja tuettiin paksuilla teljillä ja varustettiin kunnollisia aseita käsille, jos tarvitsemaan satuttaisiin.
Kun Järvelän Santra rupesi ihmistelemään, s. o. pääsi ripille ja alkoi ottaa vastaan kosimatarjouksia, rupesi Järvelän kartanolla yöllisiin aikoihin olemaan oikein kansanvaellus. Santra makasi, yleisen tavan mukaan, ruokapuodin päällä lutissa. Pyhäöinä saapasteli noita hiukan luhistelevia lutinrappusia tusinoittain naimahaluisia nuoriamiehiä.
Kokkapuheilla ja toisinaan kiivailla kysymyksillä hän tuontuostakin selityksiä keskeytti. »Saakeli soikoon!» hän vihdoin kiukkuisesti huudahti. »Se oli tyhmä teko. Ja mitä tässä nyt minulla olisi tekemistä?» Muori selitti, että pitäisi lähteä Järvelän herastuomarin puheille.
Taivas oli paksussa pilvessä ja siitä syystä jotenkin pimeä vaikka oltiin vasta syyskuulla. Valee tempasi suitsista hevosta, joka heti lähti oikaisemaan täydellä vauhdilla. Puuvieteriset kiesit pärkyttivät omituisella äänellä. Tultuaan tielle Järvelän kartanon taakse suisti Valee hevosensa saunan sivulle, humaliston taakse piiloon, johon sen helposti sopi edessä olevan hakkuurantteen ylitse ajaa.
Ole lohdutettu, tyttäreni! ANNA-MUORI. No sinä suuri jumala! Totisesti Järvelän Niko, vaikka paljon muuttunut. Tunnetko minua vielä? NIKO. Vanha Anna-muori, luulen! ANNA-MUORI. Sama muori, joka kerran sinunki auttoi mailman valkeuteen pääsemään! TOPIAS. Tunnetko minua sitten? NIKO. Sinua en koskaan ole unohtanut.