United States or Singapore ? Vote for the TOP Country of the Week !
LEONTJEV. Yystevät, teme aasia piitä näin ... näin ... painaa käsiään alaspäin ... sh! sh!... ei miite ei kuuka ei tiedä, ei kuuka, ei kuuka. ANTON LEANDER pudistaa päätään ja tekee torjuvan liikkeen kädellään. TYYNI. Mutta kuuntelehan mitä hän sanoo. ANTON LEANDER. Se ei key Soomes, mine on soomalain virkkamees, mine teytty soira lakki. LEONTJEV. Nu miite »laaki» »laaki»?! Me kaikki ihmiset.
Tuhat kiitosta teille, kun muistitte meidät ja piditte lupauksenne. Tunnustaakseni epäilin. ANTON LEANDER toistaa aina samoin: Terve tulo, terve tulo, oikke hauska nekde... LEONTJEV. Sdraasite, sdraasite, hjuuvat, hjuuvat yystävät!
Parish matkustanut yyks, London matkustanut kaaks, Italja Kairo jeeh, koko mailma jumbäri matkustanut. Nu ja miitä? Jokapaikassa ihmiset samanlainje, sjeel parembi, teel parembi, kaikki ssaama. TYYNI LEANDER. Leipää saako olla? LEONTJEV. Non, merci. Da, da, kaikki ssaama. Ja ssama synti tekkemä ja ssama jumala ruukoilema. TYYNI LEANDER. Mutta eikö saa olla minun hilloani?
Anton Leander jää liikahtamatta paikoilleen. LEONTJEV. Miitä, miitä? Onko hän kipjä? TYYNI LEANDER. Maria? Maria?! Mikä sinun on? VANHA-LIISA. Hän hourailee. Ei ole unta saanut viikkomääriin, vaan huutaa kohta kun silmänsä vain ummistaa. Herra koettelee. LEONTJEV Maria Martolalle: Ah, minä tjiedä, minä kohta antama pulferi. Te vissi näke uni, da? MARIA MARTOLA. Unia?
LEONTJEV, heidän yhteinen venäläinen tuttavansa, puhuu venäjänvoittoista suomea, sivistynyt suurmaailmanmies, käyttää puhuessaan paljon käsiliikkeitä, tukka suittu keskijakaukselle. MARIA MARTOLA, 26-ikäinen talonpoikaisnainen. KUULA, entinen kersantti, nyttemmin nimismiehen käytettävänä oleva maapoliisi, suomalainen, ymmärtää vähän ruotsia, juoppo.
LEONTJEV aseteltuaan matkalaukkunsa ja päällysvaatteensa kansliahuoneen nauloihin, tulee muiden edellä ruokasaliin: Vous vivez ici comme dans un paradis! Charmant! Charmant! TYYNI LEANDER. Vouz trouvez? Oui-d
ANTON LEANDER. Herr Leontjeff, mine pyyde anteks, mut te arvasi oikke, meil soppi parempi hoomen, minul on hyvin ikkeve asia... LEONTJEV. Eheei, njut minjä ei enne meene, njut minjä tahto auttama yystevä ... minjä paaljo nehny malimas maleurs ... paaljo... TYYNI. Niin, Anton rakas, minun täytyi selittää herra Leontjeville... Hän on todellinen ystävämme... Kuule mitä hänellä on sinulle sanottavaa.
Niin, niin, unia, vaikka vain hetkeksi silmäni ummistan. LEONTJEV. Näke paaha uni: lapsi kuolema, vuota veeri ja kaikki? Njiin? MARIA MARTOLA. Ei, ei, unessa lapseni elää, en ole tappanut ... hän osaa jo nauraa ja lepertää: äiti, äiti! Ja meillä on mökki harjun rinteellä, kuistikon luona on pyöreä kukkalava ja tuonnempana pähkinäpuunlehtoja.
Iloisuus tarttuu toisiin. Kaikki istuutuvat pöytään. TYYNI LEANDER kaataa teetä, tarjoo: Tässä teille, herra Leontjev. No, herra Leontjev, kertokaapa nyt meille missä te olette viimeksi matkustanut, niin, niin... LEONTJEV alkaa puhua yhtaikaa, sitten jatkaa yksin: Nu, Antón Antónovitsh, nyt minjä kohta... Ah missä matkustanut? Minjä paaljo matkustanut. Laskee sormilla.
Kyökistä ilmestyvät ensimäisenä poliisi, kantaen palavaa lyhtyä, sitten Leontjev, lapio kädessä, ja viimeisenä Vanha-Liisa, säkkikäärö käsivarsilla. He katsahtavat pysähtyen Tyyni Leanderiin, mutta sitten jatkavat matkaansa, mennen peräkkäin hiljaa varpaisillaan kansliahuoneen ja eteisen kautta ulos.