United States or Turkmenistan ? Vote for the TOP Country of the Week !
Te lauloitte minulle ja saitte kaksi kultarahaa, joista te tulitte niin iloiseksi. Minä olin itse onnellinen teidän viattoman ilonne vuoksi." Hän kourasi rintaansa ja veti raskaasti henkeänsä. "Kuinka se sentään tuntuukin virvoittavalta tulla sellaisella hetkellä, kuin tämä on, muistutetuksi siitä vähästä hyvästä, jonka elämässäni olen tehnyt.
Ne synkät ajatukset, joita Erkki matkalla oli luotaan karkoittanut, valtasivat hänet äkkiä väkirynnäköllä. Hän ei voinut niitä vastustaa. »Neiti Saario», sanoi hän hiljaa, kun Aune oli lopettanut, »se oli kaunista mutta totta tuo, jota lauloitte.» »Niin, eikö ole? Siinä on iloa ja surua niinkuin elämässäkin, on sopusointua ennen kaikkea.»
Sentähden sallikaa minun tehdä kysymys: Miksikä te lauloitte suomalaisessa paikkakunnassa ja Suomalaisten sortamiseksi ruotsalaisen laulun, vaikka olette puheessanne noin selviä Suomalaisia?" "Siksi kuin Suomen kieli on niin raakaa." "Kas nyt te astuitte esiin oikeassa karvassanne! Sitä juuri odotinkin. Siitä lauseestanne kuuluu, kuinka korkealla asteella teidän isänmaan-rakkautenne on!
Eräs, joka pyytää teitä ajattelemaan sitä aikaa, jolloin teidät sai kyyneleihin laulu kreivi Egmontin kuolemasta, ja jolloin te hehkuvalla sydämmellä lauloitte Wilhelm Oranialaisesta, kuinka hän älyllä ja miehuudella vapautti isänmaansa Espanjan ikeestä. Elähyttävätkö teitä vieläkin ollenkaan nämät vanhat alankomaalaiset muistot?
Mutta sen sijaan, että olisi luettuja läksyjä ruvettu kyselemään, kysyi pastori näin: "Mikä se kaunis laulu on, jota te minun kirkkoon tullessani lauloitte? Sanoppas sinä Putikon Paavo!" Mutta Paavo ei puhunut mitään. "Vai niin; sinä et sitä vielä osaa. Sano sinä Vilkkilän Ville!" Vaan ei Villekään vastannut. Pastori raivostui ja huusi äkäisenä, jalkaa polkien: "Kuka sen laulun on tehnyt?"
Te lauloitte minulle ja saitte kaksi kultarahaa, ja sen vuoksi olitte te niin onnellinen. Minä olin itse onnellinen teidän viattoman ilonne vuoksi." Hän tapaili rintaansa ja hengähti syvään. "Kuinka sentäänkin tuntuu virkistävältä hetkellä sellaisella kuin tämä saada mieleen johdetuksi rahtusta hyvää, jonka tässä maailmassa on tehnyt. Ilkeitä muistoja, jotka tunkevat päälle, on yltäkyllin."
Barbox Veljekset käänsi pois omat silmänsä hiukan hämmästyneenä, katsoi valkeaan ja nosti jalkansa kamiinitakan rautaristikon ylimmäiselle raudalle. Miksi te sitte sitä teitte? kysäsi hän vähän aikaa vaiti oltuaan, tosin hiukan jyrkästi, vaan sittenkin entistään lauhkeammalla äänellä. Koskette olisi tahtonut sitä tehdä, niin miksi te sitä teitte? Missä te niitä lauloitte? Krouveissako?
Hän niitä katseli, puhellen ja nauraen itselleen. Pyydettyään hunajata kysyi Topias: "Taidatte olla kauppias Aleksein sukua." "Olen", vastasi nainen naurahtaen. "Tehän se olitte, joka lauloitte: Ja se rakkaus!" "Varmaankin sisar." "Orpana vaan... Ai, ai, ai se rakkaus..." Topiasta kylläännytti kuherteleminen; hän joi hunajan hätään ja meni pois.
Minä ratsastin teidän pimeään, synkkään kaupunkiin, te tulitte minua vastaan pitkissä rivissä, kantaen raamatun kuvia päänne päällä, kuvia murhasta, tulesta ja rovioista; te hieroitte äänettömiä soittimia, te lauloitte kolkkoja veisuja oi, antakaa minun mennä jälleen kotia Franskaan!
"Me luulemme, että te ylenkatsotte kansaa", sanoi Iikka. "Millä tavalla?" "Meitä näkemättömyydellänne ja lauluillemme vastapainoksi aijotulla ruotsalaisen laulun laulamisellanne." "Mitäpä hirmua tuossa laulussamme kuulettekaan? Ruotsalaisen miehen sepittämää lauluahan tekin viimeksi lauloitte."