United States or Switzerland ? Vote for the TOP Country of the Week !
Sen saat kuulla sitten... Anteeksi, sallitko, että teen sinulle meidän vanhan toveruutemme nimessä yhden kysymyksen? Vaikka kaksi, jos sinä kerran vetoat niin juhlallisiin todistuskappaleihin! Ainoastaan yhden: Mitä on rouva Sinikka sinulle? Anteeksi, etköhän sinä nyt poikkea liian kauas lainopillisen neuvonantajan tilapäisestä asemastasi? Paavo! Sinun täytyy vastata minulle! Täytyy? Niin.
Nythän oli selän takana aina tuo Kuusiston juttu, joka täytti koko hänen inhimillisen ja lainopillisen mielenkiintonsa ja näytti lupaavan yleisönhuomiota aivan liiaksikin. »Jos hän on tehnyt itsemurhan...?» Niin se voi olla! päätteli hän itsekseen. Tuo nainen on voinut yllyttää hänet itsemurhaan tai ollut suorastaan mukana sitä suorittamassa. Mutta mitä hän on mahtanut sillä tarkoittaa?
Aivan erilainen on sitävastoin sen mielentila ja sen työ, joka asettaa itse tulevaisuuden tarkoitusperäkseen. Jos minä luen kurssikirjoja vaan suorittaakseni lainopillisen tutkinnon, joka minulle on tarpeellinen saavuttaakseni vissin päämäärän, esimerkiksi päästäkseni johonkin virkaan, niin minä elän ulkopuolella nykyisyyttä. Minun työlläni ei ole yhteyttä sen tarkoituksen kanssa, jossa sitä teen.
Ja samassa hän lämpeni. Yrittämättä tehdä vastaustansa vähemmän julkiseksi kuin oli kapteenin kysymys, hän sanoi: Yliopisto olisi tuskin voinut suurempaa palvelusta minulle tehdä, sillä se ajaa minut kahdeksi vuodeksi yksinäisyyteen, se on juuri se aika, minkä minä tarvitsen lopettaakseni lainopillisen lukutyöni.
Eikö perustuslaillisten pääpukarin, eikö vuorineuvos Rabbingin lainopillisen neuvonantajan, hän, Johannes Tamminen, Tuomas Tammisen poika, hylätty kosija ja tulinen sosialisti? Mitä hulluja! Miksi hän ei kääntynyt takaisin? Oliko hänkin vielä ennakkoluulojen orja?
Tuolleko hänen olisi pitänyt järjen ja lainopillisen saivartelun kylmiä sanoja puhua? Ei, aivan toista kieltä hän olisi halunnut nyt haastaa hänelle, sopertaa ilmi hänelle sydämensä hullut, salaiset kaihomielet ja hänen polviensa juuressa suureen jumalanpalvelukseen purkautua. Herra siunatkoon, kuinka hän rakasti tuota naista!
Puut olivat näet kotiinajettaessa sateesta vähän kastuneet päältä, mutta nyt ne jo alkoivat palaa iloisesti. »Katsohan, Jakob!» Jakob ei tällä kertaa vastannut. Hän istui mietteissään ja nousi nyt piippuansa täyttämään. Eräässä oikeusjutussa oli kohta, joka kaipasi selvitystä, ja hän oli ottanut lainopillisen tutkielman mukaansa iltalukemiseksi.
Konttorissa ollessaan hänellä oli ainoastaan ammatillisia tunteita. »Olisiko Jacksonin pitänyt saada vahingonkorvausta?» kysyin. »Epäilemättä», hän vastasi. »Toisin sanoen, minä persoonallisesti olen sitä mieltä. Mutta sillä ei ole mitään tekemistä asian lainopillisen puolen kanssa.» Hän alkoi saada takaisin tavallisen nokkeluutensa.