United States or Colombia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kola oli tahtonut Annan istumaan wiereensä rekeen, mutta hän ei saanut häntä siihen millään houkutuksilla enemmän kuin peloituksillakaan. Hän uhkasi hirttää wangin, mutta sekään ei enää auttanut, sillä Anna oli huomannut Kolalla olewan käskyn wiedä heidät molemmat wangittuina Turkuun. Sillä tawoin Anna sai erään sotamiehen ajamaan kerallaan. Hirmuisesti hän sai kuitenkin kärsiä tällä matkalla.
Minä kantelin hänen herruuttansa lapsena sylissäni; minä olisin silloin woinut häntä sinutella, mutta minä en sitä tehnyt, minä sanoin hänelle aina teidän herruutenne." "Hahaha", nauroi Kola. "Mutta minä en koskaan kumarrellut otsaani hänen jalkoihinsa, niinkuin sinä, Kola, teet joka aamu", wastasi Iiwar. "Se on sentähden, että olet yhtä tuhma kuin muutkin kansalaisesi.
"En yhtään sitä epäillyt. Ja nyt woin nauraa äsköiselle säikäykselleni. Kola ja Anna owat warmaan linnan ulkopuolella käwelemässä, ja jos en erhety Anna juuri on tulemassa." Owi aukeni, ja Kerttu weti perässänsä huoneesen Annaa. Ensimmäinen wilaus häneen näytti puolisoille Annan surkean tilan.
Olenhan minä sinun wallassasi, Kola, ja tässä on seitsemän tuntia päiwään tulkaa waan tännemmäksi en näe tarkkaan päätänne, en tiedä missä kohden on sydämmenne tahtoisin satuttaa sen keskelle, no, tulkaa, tulkaa miksi wiiwytte!" "Onneton, te rohkenisitte laukaista?"
"Mutta mitä aiotte nyt tehdä sille nuorelle tytölle, jonka toin Mikkelistä?" kysyi Kola Flemingiltä, joka tyytywäisenä käweli edes takaisin linnan salin lattialla, kuunnellen puolalaisen sotilaansa kertomusta Sawon tappelusta. "Se on minusta hywin wähäpätöistä, sitten kuin kerran Yrjö Eeronpoika, Suomenmaan pääroisto, on käsissämme.
"Te epäilette wielä nytkin", sanoi Kola, irwistäen hänelle wasten silmiä. "Minä epäilen sentähden, että se tulee semmoisen miehen kädestä. Minä epäilen wihollisteni, murhamiesten, isänmaani sortajien jokaista hywyyttä. Mutta te ette woi tehdä minulle pahempaa kuin surmata minut. Minä olen siis walmis tekemään, mitä tahdotte." "Se on parasta minunkin luullakseni.
Minun woimani ulottuu Turusta Tornioon saakka, niin pian kuin Sigismund, suuri kuningas, sen tahtoo." "Tiedätkö Kola mitä Sigismund tekee ensi työksensä, kun hän tulee tänne?" "Hän taittaa sinun niskasi, Iiwar, ja opettaa sen notkistumaan", sanoi Kola. "Ei, hän hirtättää sinut ensi puuhun, niin pian kuin hän on tullut tänne", sanoi Iiwar nauraen. "Sigismund, suuri kuningas, tänne?" wastasi Kola.
"Meillä sinulle nauraisiwat wanhat ämmätkin, kun kuulisiwat sinun noin meidän kesken puhellessamme sanowan 'hänen herruutensa', sill'aikaa, kun isäntäsi makaa yhdellä tawalla kuin minä ja sinä. Ihmiset owat toki maatessaan yhden wertaiset, samoin kuin kuoltuansa." "Synti on sanoa niin, Kola.
"Meidän wiimeiset wihollisemme owat silloin woitetut, niinkuin Hämeenkankaan noita teille silloin ennusti. Se oli kuitenkin totta ainakin jollain tawalla." "Hahaha! Minä luulen, että sinä wielä hourehdit sinisilmääsi. Mutta, Kola, luuletko, että Yrjö Eeronpoika kestää säilyssään? Minä säästäisin hänet siksi kuin tulen Pohjanmaalta.
Meillä on ollut kyllä tekemistä miestenkin kanssa, sentähden, Kola, minä arwelen, että pääsemme puolta wähemmillä wihollisilla, kun pysymme ystäwinä naisille, tai wähintäin emme tahdo heitä tahallamme wihollisiksi." "Minä teen kaikki, mitä waan käskette." "Sinä woit wiedä hänet waimoni luo.