United States or Sweden ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ja hän se tiesi kertoa Agnesista. Oletteko kuulleet jotain eriskummallisen merkillistä Agnesista? hän kysyi kesken kaikkea, entisistä kouluseikoista puhellessamme. Mitä, sano, mitä? Hän on mennyt Pietariin, eräälle äärettömän rikkaalle ruhtinattarelle seuranaiseksi. Agnes!? Agnes Pietariin, seuranaiseksi? Eihän toki! Seuranaiseksi!
"Te olette oikeassa", wastasi siihen isäntä ja näytti taas rauhoittuneelta. "Woi kun minä olen paha, että ajattelen pahaa hänestä kuolemankin jälkeen. Hän ei suo minulle pahaa, sen uskon nyt wahwasti; hän oli eläessäänkin niin hywä." Noita kaikkia keskustellessamme ja puhellessamme oli ilta kulunut jo hywin myöhäiseksi.
Olihan selvää, että se heille olisi onnettomuudeksi jos minä ilmoittaisin itseni hänen sisarenansa; sentähden teinkin lujan päätöksen, ett'en koskaan ilmoittaisi heidän isällään olleen sukulaista. Sydämmestäni toivoin Alicen saavan sen, jota hän rakasti, enkä koskaan tahtonut hänen tiellensä joutua. Puhellessamme oli päivä pimennyt, vaan sade tulvaili yhä alas.
"Ehkä tämä muuttaa ajatuksesi työlakoista", sanoi hän, "ehkeivät ne nyt sinusta tunnukaan niin kohtuuttomilta ja epäsiveellisiltä, kuin tuntuivat eilen illalla puhellessamme?" Gabriellen katseen ilme vaihtui äkkiä.
"Mutta, tietäkääs, ehkä rupean minä antamaan tuntia. Minä opetan itseäni samalla kun opetan muita." "Sepä mainiota! Ja minä saan lahjapalkan palveluksesta, Nastjenka." "Siis huomenna tulette vuokraajakseni." "Niin, ja me menemme oopperaan, koska nyt annetaan 'Sevillan parturia'." Näin puhellessamme kuljimme molemmat niinkuin sumussa, ett'emme tietäneet mitä meissä tapahtui.
Ukko Masey esitti omituisella tavalla kaikki isäntänsä eriskummallisuudet yhdellä ainoalla lauseella, jota hän sen seitsemän kertaa uudisti. Toisella tai kolmannella kerralla, yhdessä puhellessamme, ukko lausui seuraavat sanat, joilla tämä yksinkertainen juttu alkaa.
Näistä puhellessamme metsämiehen siistissä tuvassa oli jo tullut iltamyöhä ja päätimme jäädä yöksi, kun meille vakuutettiin, että aivan hyvin ennättäisimme huomispäivänä matkamme ensimäiseen määrään, Lusman kylään suuren Tuulijärven rannalle. Syötiin makea maitokokkeli-illallinen ja heittäyttiin pitkäksemme mukaville olkivuoteille. ER
Miks'ei ... mistä syystä? keskeytti Maria. Ompahan vain.... Sano, sano! Isäsi kävi eilen meillä ja, siellä yhtä ja toista puhellessamme, vihdoin rohkasin mieleni ja kysyin lupaa tullakseni sinua ... niinkuin on puhuttuna ... mutta se kävi, kuten minä pelkäsinkin. Hän sanoi sen heti mahdottomaksi ja käski heittämään pois semmoiset turhat lapsuuden unelmat.
"Meillä sinulle nauraisiwat wanhat ämmätkin, kun kuulisiwat sinun noin meidän kesken puhellessamme sanowan 'hänen herruutensa', sill'aikaa, kun isäntäsi makaa yhdellä tawalla kuin minä ja sinä. Ihmiset owat toki maatessaan yhden wertaiset, samoin kuin kuoltuansa." "Synti on sanoa niin, Kola.
Sain kuulla hänen tiedustelleen, kuka hänet pelasti, ja kuultuansa sen olleen jonkun merimiehen, joka oli itsekin ollut hukkua, oli hän itkien pyytänyt nähdä minua heti, koska oli kuullut minun talossa olevan. Kun oli luvattu minut tuoda hänen luokseen, niin pian kuin heräisin, oli hän rauhoittunut ja luvannut vartoa. Näitä puhellessamme olimme jo joutuneet kauppaneuvoksen ovelle.