United States or Grenada ? Vote for the TOP Country of the Week !
Näin sanoen muori läksi kodasta pois, ja Liisu meni myöskin, hänen kun tuli asettaa tuvan ruokapöydälle heidän yksinkertainen päivällisensä.
Sampo konttasi kodasta ulos ja katsoa kollotteli etelään päin, jonne isä viittasi. Silloin näki hän pienen punertavan valon siinteen taivaan rannassa. "Tiedätkös, mitä tuo on?" kysyi ukko. "Tuoko etelässä?" kysyi poika. Hän kyllä tunsi ilmansuunnat ja tiesi, ett'eivät revontulet loista etelässä. "Se juuri", sanoi äijä. "Se on auringon ilmoittaja.
Ota sitten tuhkaa kolmelta tulisijalta, kodasta, saunasta ja riihestä.. Auta armias, kun riihen tuhkan lipeäksi keitin! Saat meidän riihestä, siellä on. Riputa tuhkaa maitoon ja mene maitoinesi laitumelle, kierrä laidun niin kauaitse kuin et enää tahdo lehmiä edemmä kulkemaan, ja riputa maitoa maahan aina vähän matkan päähän. Jos et yhtenä päivänä ehdi, kulje kahtena.
Näin sanoen muori läksi kodasta pois, ja Liisu läksi myöskin, hänen kun tuli asettaa tuvan ruokapöydälle tuon yksinkertaisen päivällisen.
»Minnekäs se Pietinen jäi, kun ei sitä kotiin kuulu?» sanoi äiti väsyneesti. »Kylään poikkesi. Tärkeitä asioita kuului olevan», sanoi mummo. »Vai kylään»... huokasi äiti. Kummi tuli nyt kodasta kantaen mustaa kahvipannua, josta tuliaiskahvit juotiin.
Saunan edessä on pistekota ja musta muuripata. Kodasta tulee ulos ruskea elukka, melkein niin iso kuin meidän vasikka. Mutta ei se ole se, koska se juuri äsken oli niityssä. Eikä sillä ole häntääkään. Se kulkee töminän kuulumatta hiljaa hypähdellen aitaan asti ja häviää siihen. Yli sen se ei voinut mennä eikä myöskään läpi, se vain hävisi siihen. Ehkä se sittenkin oli vain vasikka.
Aurinko laskeusi veripunertavan pilven sisään ja auer katosi, kaikki välimatkat lyhenivät, savu kodasta, jossa äiti vasikalle juotavaa keitti, painui maata vasten, pääskyset lentelivät pitkin veden pintaa, palokären ääni kuului metsästä, ja järvellä huuteli kuikka; selvä oli, että sään muutos oli tulossa.
Seuraavan päivän iltana, vähän ennen auringon laskua, saapuivat matkamiehet määräpaikkaansa, johon muualtakin oli kokoontunut paljon miehiä. Kentän vieressä, sen vasemmalla puolella, oli talo. Oli parhaillaan illallisen aika. Talon emäntä kuljetti juuri vellipataa kodasta pirttiin, työväki palasi kotiin kasken vierrosta, ja kaksi naista kantoi joesta vettä saunaan, jossa kylpy odotti.
Sain toki sammumaan, vaikka karstalle oli jo palanut seinä, ja jos pääsi kipuna kattotuoheen, niin siinä meni. Vedetkin oli kaikki kaatanut kodasta, mutta pirtissä oli toki korvo puolillaan, ja siitä sain ensi hätään. Rovasti oli totisena kuunnellut Antin kertomusta ja kysyi nyt: Mitä olet aikonut tehdä? Sitä tulin kysymään, että antaisinko ilmi vallesmannille.
Hän ei ollut vielä nytkään lausunut Marille sanaakaan koko asiasta, mutta sittenkin luotti hän vanhempien hyvään tahtoon asiansa eduksi ja heidän päätäntö-valtaansa, ja niiden turvissa piti hän Marin ja tavarat ehdottomasti ominaan. Mari tuli juuri nyt kodasta tupaan ja hyräili iloisesti taas mieli-lauluaan, ikäänkuin ei olisi mitään tapahtunut.