United States or Faroe Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !
Silloin syvään huokas Suomen honka, muistui korkeat kuuset mieleen, palasi hän kaukomatkaltansa koissa käymähän isäinsä, käymään Hämeen Kiialassa, mistä lähtenyt oli suuri suku, viipymähän luona veljen armaan, Hauhon huikean tuomarin.
Vähän aikaisemmin oleskeli hän jonkun aikaa Kiialassa ja matkusti sieltä kaupunkiin nähdäkseen draamallisen esityksen Kuningas Fjalarista, josta tilaisuudesta myös Fredrika Runeberg puhuu kirjeissään. Emilie kertoo päiväkirjassaan vaikutelmistaan, jotka näyttävät herättäneen suurta paheksumista niiden joukossa, jotka olivat järjestäneet juhlan.
KAIKKIVALTA: Olen kuullut kuin etäisen kansantarun... LYYLI: Se taru on totta! Tiedätkö, mitä Hämeen Kiialassa kerran tapahtui? KAIKKIVALTA: Piispa Tuomas tuli sinne... LYYLI: ... samalla retkellä, jolloin isäsi sai surmansa hänen kätensä kautta. Hän myös äitini häväisijä on... KAIKKIVALTA: Ei! LYYLI: Taivaan vallat! Kutsun teidät todistajiksi.
Mutta sydämessään oli hän varmasti samaa mieltä kuin Alexandra Edelfelt, minä ja moni muu, etenkin herrat, sen huomasin niin monesta seikasta ja siitäkin, että hän kaiken tuon selkkauksen jälkeen sitten tuli minua kohtaan vieläkin sydämellisemmäksi kuin ennen.» »Me luimme ääneen Kuningas Fjalaria saman päivän aamupuolella Kiialassa.
Hän on pakana... KAIKKIVALTA: Ei, hän on kristitty! Te olette kastanut hänet... BALDUIN: Kristitty? KAIKKIVALTA: ... Te olette itse kastanut hänet Hämeen Kiialassa... TUOMAS: Se on totta. BALDUIN: Tuo nainen on kastettu siis? KAIKKIVALTA: Hän on ilkkuen huutanut sen minulle polttoroviolta. Peruuttakaa käskynne, piispa Tuomas! Hänen kuolematon sielunsa voi vielä pelastua.