United States or Croatia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Puolen talvea jyryää Junnu sillä retkellään vedätellen merenrannasta sisämaahan kauppamiesten tavaroita kahden kaupungin välillä. Ei kukaan tunne häntä siellä, eikä kukaan kysy, mikä hän on miehiään. Mutta kuitenkin karttaa hän taloja kuin omassa puolessaan, sivuuttaa kaikki suuremmat kylät ja jättäytyy aina jälelle muista rahtimiehistä.
Mutta siellä he olivat, jopa keskellä sitä; pörssissä kauppamiesten joukossa, jotka hyörivät edestakasin, kilistivät rahaa plakkareissansa, keskustelivat pienissä ryhmissä, katselivat kelloansa ja leikitsivät miettiväisesti isoilla kultaisilla sineteillänsä ja niin poispäin, niinkuin Scrooge usein oli nähnyt heidän tekevän. Henki seisahtui vähäisen kauppamies-parven viereen.
Minulle on annettu erään Ruys-nimisen vanhan paatuneen hulttion tuntomerkit, hän on kotoisin Hollannista, mutta vähän hänestä on kunniaa tälle arvossapidetylle kansalle... Olettehan kaiketi kuullut puhuttavan Ruysistä? Kuinka sanoitte? Ruys? Ei, mynher, minä en tunne häntä. Hänen nimensä ei muuten ole vallan tuntematon kauppamiesten ja merenkulkijain kesken.
Huomattava on myöskin pörssi eli kauppamiesten kokoushuone. Se on suuri, vaikka ei mikään kaunis rakennus. Sen keskellä on avonainen neliö, jonka kaikilla puolin on katettu pylväskäytävä. Tässä käytävässä on kunkin kansan kauppiailla määrätyt paikkansa, ja siellä on kokous-aikana kauppiaita koolla kaikista maailman osista.
Ylhäällä kaupungissa kolkutettiin kauppamiesten taloissa; koko talo tärisi kun tuo suurisaappainen mies nosti kiven kadulta ja heitti sen seinään, hän ei ollut peloissaan, hän tiesi olevansa tervetullut. Kaikki heräsivät ja ajattelivat kohta tulipaloa. Mutta talon isäntä hyppäsi heti sängystään ja heitti ikkunan auki.
Hän tutkitti upseerien, kauppamiesten ja metsästäjäin kautta varsin lavealta maita lännessä, Huron-järven toisella puolen saakka; ja niinikään tunkeusivat jesuiitit, menetettyään lähetyskuntansa Huronien keskuudessa, hänen kehoituksestaan Michigan-järven heimojen pariin, joista he puuhasivat itselleen uuden valtakunnan alamaisia.
Kun vain syitä vähän kaunistelee, niin tämä nuori mies pitää minua ja itseänsä ihmisyyden pelastajina, sillä välin kuin me ryöstelemme kauppamiesten rahat aito merirosvojen tavalla. Minua miekkoista, lausui Aadolf, te olette se mies, jota hain, se ystävä, jonka henki on sopusoinnussa minun henkeni kanssa.
Heidän hämmästyksensä ja uteliaisuutensa koko salaisuus selveni nyt äkkiä. Mikä pidätti ihmissyöjäin helisevän joutsen ja myrkytetyn tikarin? Mikäs mun kuin Stanleyn ja Frankin salaperäinen kalpeus! Samalla tavalla vaikutti Stanleyssä Embomman kauppamiesten vaaleiden kasvojen näkö lähes vastentahtoisen pöyristyksen.
Minä puolestani olen oikein niinkuin luotu tähän ammattiin: setäni oli hovissa kamaripalvelijana." "Onkos sun hyvä olla?" "Hyvä on. Kyllä se on sekin totta", lisäsi hän huoaten, "että niinkuin nyt esimerkiksi kauppamiesten luona on meikäläisen miehen parempi olla. Kauppamiehissä on meikäläisen oikein hyvä olla.
Nämä vaunut, joitten läsnäolo niin suuresti hämmästytti heitä, voisivat olla tavallisten matkustajien, kauppamiesten tai siirtolaisten omia, mutta myöskin sotilaitten ja onhan epäiltävissä tapauksissa aina parasta olla varoillansa.