United States or Laos ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mynher Vanloo, juokaamme me kahden, te ja minä, samasta sarkasta, niinkuin juomme elämää ja kuolemaa samasta tiedonlähteestä. Drake täytti pikarin reunoja myöten ja tyhjensi sen yhdellä siemauksella. Kaikesta näkyi että hänen mielensä oli kovasti jännityksissä ... kenties oli se hänen tavallinen tilansa, vaikka hän salaisen verstaansa seinien ulkopuolella osasi sen ilmauksia tukehuttaa.
Tehän olette Scylla-nimisen laivan isäntä? Olen, mynher, isäntä ja kapteeni samalla kertaa. Minä tulen juuri laivastanne: kävin sitä katsomassa... Hoo, mynher! Vahinko etten ollut saapuvilla, kun teitte minulle sen kunnian... Mainio laiva, se Scyllanne... Oi, mynher, vaatimaton, hyvin vaatimaton. Vielä mitä! Minä en useinkaan ole tavannut semmoista kauppalaivaa.
Jos sattumus olisi samaten leikitellyt minun kanssani ja antanut ylimielisen nuorukaisen sitoa minut pieksinpenkkiin ja kohdella minua orjana, niin minä olisin ahdistanut häntä väellä ja viekkaudella, puukolla ja paulalla, kunnes hän olisi kaatunut kostoni uhrina. Mynher, sattumus on sovittanut sen, minkä se teitä vastaan on rikkonut.
Palvelija vastasi, että hänen herransa äsken oli lähtenyt ajelulle, hän ei tiennyt oikeastaan minne, mutta jos asia oli tärkeä ja pastori suvaitsi kirjallisesti esittää sen, niin mynher Vanloo saisi kirjeen viipymättä. Eerikin täytyi mukautua asianhaaroihin.
Hän tunkeutui vastaan tulevien joukkojen, rähisevien ja tappelevien laumojen läpi, ihmettelemättä edes syytä tähän hurjaan hälyyn, ja riensi linnan ohi Norrbron poikki Vanloon taloon Norrmalmintorin varrelle. Hän pyysi ensimmäistä kohtaamaansa palvelijaa saattamaan hänet mynher Vanloon luo.
Mynher Vanloo, sanoi Aadolf, kärsimättömästi kuunneltuaan Draken vastaväitteitä, minä vetoan luottavaisesti teidän päätökseenne. Minusta tuntuisi kummalta, ellette te, jonka selvää arvostelukykyä ja korkeata sivistystä minulla on ollut onni tulla tuntemaan, myöntäisi minun olevan oikeassa.
Hän tiesi sovitut tunnusmerkit. Ensimmäinen niistä oli jo kuulunut. Mynher, sanoi Sparre Vanloolle, joka eteisen pylvääseen nojaten odotti Drakea, oletteko varma siitä, ettei halunne toimia salassa viettele teitä liiaksi luottamaan käytettävissä oleviin vähiin voimiimme?
Mitä tarkoitatte, mynher? änkytti valekauppias, jonka niskasuonta näytti vetävän niin, ettei hän voinut nostaa muuta kasvojen osaa kuin vain silmäteriä puhuttelijaan päin. Niin, mitä itse sanotte?
Ei, ei, en ihmettelekään... Minä ajattelen tällä kertaa vain niitä hetkiä, jolloin vieraana majailitte minun talossani. Minun ajatukseni, vastasi Vanloo, yhtyvät siinä kohden teidän ajatuksiinne. Olen valmis antamaan teille selitystä... Todellakin? puhkesi Drake sanomaan. Te alennatte liian paljon itseänne. Pankaa edes rahtunen ivaa sanoihinne, mynher, niin ne erinomaisesti vilvoittavat sydäntäni.
Se merkitsee sitä, että minä olen täällä hänen käskystään... Entä ohjeenne? kysyi Lilje kuiskaavalla äänellä. Ne ovat: pidä salaliittolaiset koossa. Salaliittolaiset? toisti Lilje salaten pelkonsa; kuinka uskallatte leimata meidät sellaisiksi? Sanat eivät ole minun, vaan mynher Vanloon. Jatkakaa! Pidä salaliittolaiset koossa aamuun asti, lausui hän.