United States or Uganda ? Vote for the TOP Country of the Week !
Edellä mainittiin jo Vanhanviran pojasta, Juhosta; nyt täytyy meidän sitä taas vähän jatkaa, koska se on asian kanssa yhteydessä. Hän oli jo ennättänyt jotenkin pitkälle isänsä opettamissa tavoissa. Eräänä kertana oli hän pieksänyt isänsä pahanpäiväiseksi. Kauan aikaa poti Vanhavirka poikansa antamista haavoista, kuhmuista ja vammoista. Olipa Vanhanviran vanhimmalla pojalla jo muitakin urostekoja.
Kalle herkesi viheltämästä, katsoi ison aikaa Esteriin ja kuin häpeissään yritti lähtemään pirtistä. Mutta Esteri pidätti hänet. »Osaatteko te kirjoittaa?» sanoi hän Kallelle. »Ette? No tulkaa oppimaan.» Annettuaan paperia ja kynän sekä alustavat neuvot Kallellekin, joka oli käynyt istumaan penkille pöydän ääreen jonkun matkan päähän Juhosta, Esterin katse jäi isoksi aikaa häneen.
"Sesilia, Sesilia, varo, ettet vaan liiaksi pidä Juhosta, kukapa tietää kuinka Kaarle siihen olisi tyytyväinen." Sesilia nauroi, "Juho, nythän olet oikein hupsunlainen, Juhohan on juuri kuin veljemme. Semmoistahan kyllä saatan pitää hyvänä ja kunnollisena; kuin ei hän vaan olisi Venäjän palveluksessa. Mitäpä Kaarle siitä huolisi? Enhän minä ketään taida rakastaa niinkuin Kaarlea.
Hän ei ollut kielijä itse ja sentähden ei hän uskonut muistakaan semmoista; muutoin ei Elsa katunut ollenkaan mitä hän oli tullut Kanniaisen Juhosta sanoneeksi. "Enpä minä olekaan sinulle kaupankaluksi", sanoi Elsa ujosti. "Jumal'auta! Jos niin olisikin, niin sinulla olisi silloin kelpaamatonta kaupankalua", sanoi Kanniaisen Juho pöyhkeästi.
Näetkö, sentähden minä pidän niin paljon Juhosta, sillä varsin semmoinen on Kaarle nyt varmaankin miehenä, sen saatan niin helposti kuvitella.
Tuo ja tuonvertanen puhe teki kökkääjissä niin syvän vaikutuksen, että heidän iloinen puheensa ja melunsa taukosi hetkeksi siihen; näyttipä siltä kuin he olisivat tulleet vihamielisiksi toisilleen. Ensikerran eläissään olivat he kuulleet lausuttavan halveksivaisia sanoja mahtavasta Kanniaisen poika Juhosta, ja tuo oli heistä niin outoa, käsittämätöntä, harmillista ja vieläpä uhkarohkeaakin.
Tuomari kysyi nimismiehen ajatusta asiassa ja nimismies sanoi tosin ajatelleensa ensimältä huonosti Kanniaisen Juhosta, vaan ett'ei hän ole viime aikoina havainnut mitään vilppiä hänessä, jonkatähden ei hänellä ole mitään vastaan sanomista; seuraus kaikesta tuosta oli, että Juho sai luottamusviran, ja asianomaiset iloitsivat noin onnistuneesta vaalistaan.
»Uskon, uskon», vakuutti Rautiainen rauhoittaen hourivaa ja laski hänet makuulleen. Esteri vaipui uneen. Iltapäivällä odotettiin lopun tulevan. Hän vielä avasi silmänsä ja katseli ympärillä olevia ja kysyi: »Kuka puhui Juhosta?» Ei ollut kukaan puhunut. Hän käski täti Smarinin ja Miinan tulla lähemmäksi ja Rautiaisen ottaa hänen molemmat kätensä. »Nyt ruskottaa. Näettekö? Ruskottaa niin kauniisti.
Kanniaisen Juhosta tuli nyt Kanniaisen lautamies. Hän ei ollut osannut aavistaakaan, että noin suuri kunnia juoksisi itsestänsä hänen syliinsä. Tuo uusi, odottamaton onni hurmasi hänen kokonaan, sillä hänen ankara kunnianhimonsa sai siitä semmoisen lisäyksen, ett'ei sillä ollut enään mitään rajoja.