United States or Jamaica ? Vote for the TOP Country of the Week !
Vaan Mattipa, tuo sotamiesi, hätäpoika ei ollutkaan; työn kyllä hän tehneens' tiesi, mut vastasi myös teostaan. "Kuin? Valhetellako voisin? Hävettää jo kun epäillään. Isommassakin syyssä jos oisin, ei valhetta sittenkään." "Kasakan näin tuossa ma tiellä, hän kerskasi virkustaan. Sitä kärsiskö mies? Mitä vielä! Heti läksin mä kilpaamaan."
"Niin, mutta Iivari ei ole hätäpoika, säköö vaan: sinä olet Mehtosen linnun rosvo. Järkinaholta kerran Mehtosen ansasta veit suuren koirasteeren, kun koira, niinkun paha koira, niinkun rosvokoira." Nyt kuului ähellystä, lyöntien kajahduksia ja kipeitä sanoja: "Elä tapa, elä tapa, elä Jumalan luoma tapa!"
En saanut ainoastaan kirvestä, jolla oli ruumiin lautoja hakattu, mutta sain kirveen, jolla on hakattu ruumiin laudat ja kolme matoa tapettu, mikä on sitä parempi. Ihan pitkää matoa kuului Kuikkalan Jörkki tällä kirveen pohjalla lyöneen kuoliaaksi. Se mies ei olekaan hätäpoika.
Vait on hän, liikkumatonna, Ei usko hän silmiään: »Näkö pettikö mun, sano, konna, Sun työtäsi näinkö ma nään?» »Mut jos kudot valheen viekkaan Ja mulle nyt syötät sen, Niin lähden ja tartun miekkaan Ja pääs heti halkaisen!» Vaan Mattipa, tuo sotamiesi, Hätäpoika ei ollutkaan; Työn kyllä hän tehneens' tiesi, Mut vastasi myös teostaan. »Kuin? Valhetellako voisin? Hävettää jo, kun epäillään.
»Se nahka kyllä sen parkin tarvitsisi», hymyili vieressä seisova. Kalenius ei ollut mikään hätäpoika. Hän nousi uhkaavana ja kysyi nimismieheen kääntyen: »Kuinka täällä on oikeus nimismiehen läsnä ollessa tuolla tavalla uhkailla ihmisiä?» »Pidä suus kiinni!» ärähti Grönberg hiljaa, mutta sen kuitenkin suureksi riemukseen jotkut kuulivat. Hyvin jo näki minkälaiseksi päätös tulisi.
»Lähdetäänpä tänne mökkiin katselemaan risua nälän silmään. Onpa ollut taivalta. Eiköhän siellä mahanahka lie käynyt läikämään selkärankaan?» »Miestä päiväksi, koiraa viikoksi. En minä ole niin hätäpoika, että yhtenä päivänä nälkääni vinkuisin.» Huoneesen tultua käskettiin suoraa päätä pöytään ja setä sanoi: »Käypäs, pitkän matkan kulkenut mies, ota murua rintaasi.
Vaan Mattipa, tuo sotamiesi, hätäpoika ei ollutkaan, teon tehnehensä hän tiesi, päti myös teon vastaamaan. »Vai valheenko turvin tulla! Jo luulokin hävettää. Syy vaikk' ois suurempi mulla, vale tuskinpa heltiää. Näin kasakan tuossa mä tiellä, hän kerskasi virkustaan. Noin vainko, se mun piti niellä? Heti läksin mä kilpaamaan.»