United States or Uzbekistan ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mutta Jörkki se tietää madon synnyn, niin hän uskaltaa lyödä kirveellä matoa, ja tämmöisessä tapauksessa se löytyy hyvänä edestä. Eikös tunnukkin selkä jo paremmalta, vaikka eihän se ruttoon niin hyväksi tule kuin pahaksi?
"Hym... Se on taulaa kun taulaa. Näithän sinä monastikkin Karppolan Jörkki ukolla meillä aina kun se tuluksilla iskeä tuiskutti piippuunsa niillä niin nauroit, että ukko taas sikaa hengittää. Elävän puun taulaksi sanovat taikurit senlaista taulaa, mikä on tehty senlaisesta käävästä, joka on otettu vielä lehtiä kasvavasta koivusta, missä joku puoli on ollut niin laho, että on kääpiä kasvanut.
Silloin päätti hänkin jättää synnillisen elämänsä ja kääntää kasvonsa Hänen puoleen, jolta kaikki hyvä tulee. Seuraavana sunnuntaina meni hän Herran pyhälle ehtoolliselle ja pestausi heti sen perästä rengiksi pappilaan. Myöhemmin hän pääsi haudankaivajaksi erääseen kappeliseurakuntaan ja eli yleisesti kunnioitettuna miehenä kuolinpäiväänsä saakka. Jörkki oli, kuten sanotaan, ruunankummi.
En saanut ainoastaan kirvestä, jolla oli ruumiin lautoja hakattu, mutta sain kirveen, jolla on hakattu ruumiin laudat ja kolme matoa tapettu, mikä on sitä parempi. Ihan pitkää matoa kuului Kuikkalan Jörkki tällä kirveen pohjalla lyöneen kuoliaaksi. Se mies ei olekaan hätäpoika.
Olipa luvannut vielä synninpäästönkin, sillä ehdolla nimittäin, että Jörkki rehellisesti tunnustaisi kaikki pahat tekonsa hänelle. Jörkki oli tunnustanutkin hänelle kaikki muut paitsi että hän todellakin oli sen lapsen isä, josta häneltä parast'aikaa oikeuden käden kautta ruokkoa riideltiin. Kohta senjälkeen sai hän kuulla, että lapsi oli kuollut.
Ei ole, kuului isännän lyhyt vastaus. Mutta se kuitenkin täytyy meidän saada vaikka sinisen kiven sisästä. Ilman ei tule vallan hyvää. Ja sen minä tiedän, että Kuikkalassa on. Kuikkalan Aaro ja Jörkki Eomunkankaalta hakivat muorivainajalle arkun lautoja. Eivät suinkaan ne kirveettä hakeneet. Lähden kun lähdenkin hakemaan.
Iikalla oli ollut Holli-Reetasta viisi poikaa, joiden nimet olivat Ranssu, Aleksi, Jörkki, Nantta ja Roope. Näistä olivat Nantta ja Aleksi jääneet isänkotiin, Roope oli kuollut ja Jörkki ja Aleksi lähteneet maailman markkinoille. Ranssu oli jo varhain joutunut hunningolle. Tuskin täyteen ikään tulleena hän jo ryösti postin maantiellä. Sitä ei saatu koskaan ilmi.
Kaikki herrat kääntyivät nyt kasvot tulistuneina katsomaan lähtijöitä ja se herra, joka aina päiväkirjasta ja kyytirahojen maksusta piti huolen, sieppasi povitaskustaan pienen mustakantisen kirjan ja hopealle välkkävän lyijykynän ja kärtyisesti kysyi: »Mikä tuon isännän nimi on?» Jörkki Jyskynen se on, sanoi hevosta valjastamassa oleva talonpoika matalalla ja hieman aralla äänellä.
Ja taas väliin ajatteli miten nyt, kun hän tulee oikein lakimääräiseksi isännäksi, Taipaleen Jörkki uskoo hänelle hevosensa tulevaan syksyyn asti velaksikin. Sitten kun taas Antti tuopi tukummassa rahaa, niin sitten ei ole vaikea maksaa. Sitten ei taas tarvitse elon ostoon rahaa, kuten nyt.