United States or Italy ? Vote for the TOP Country of the Week !
Te tietysti toivoisitte, että hän ei huolisi? virkahti hän sitten ohuimmalla, salakavalimmalla äänellään. Sinikka-rouva säpsähti ja katsahti sitten epäröivästi häneen kuin ei olisi kuullut oikein. Päinvastoin minä soisin kaikkea hyvää heille, hän virkahti. Taikka ... mitä te tarkoitatte? Paavo Kontio hymyili edelleen äskeistä, ärsyttävää hymyään.
He olivat aina olleet suoria toisilleen. Hän tahtoi viime hetkeen asti saada suhteen säilymään samanlaisena. Eilert Olsen ymmärsi, mitä hän tarkoitti. Niin, sanoi hän, minä olin muualla, ja minun täytyi olla siellä yksin. Mutta nyt olen täällä. Hän hymyili hänelle ominaista, lämmintä hymyään. Olen niin kiitollinen siitä, että voin olla suora. Mutta ettekö tule istumaan?
Kokonaisuudessaan olivat piirteet säännölliset; miksikään "sieviksi" olisi niitä tuskin vaativampi arvostelija sanonut, mutta kasvojen luomusten tutkijan huomiota olisi hänen ilmeikäs suunsa kyllä herättänyt ja ihmisvihaaja olisi varmaan kadehtinut hänen reipasta hymyään ja iloisten sinisilmäinsä loistetta.
Kirkko oli jo melkein puolillaan, kun he astuivat pääkäytävän ovesta sisään. Mutta morsian rupesi heti oven luona katselemaan sivuilleen. »Eiköhän jäädä tänne?» kuiskasi hän. »Täältä näkee niin hyvin.» Uutela pysähtyi ja katsoi kuin tutkistellen häntä silmiin. Mutta sitten hän taas hymyili tyyntä hymyään.
Ainoastaan hänen kimeä, häijynilkinen naurunsa kuului joukosta, johon hän oli kadonnut. »No, mitä ennustinkaan herra paroonille?» kysyi herra Merckel hymyillen hyväntahtoista hymyään. Boleslav oli nojautunut sohvan selkänojaa vasten ja katseli hammasta purren schrandenilaisten joukkoa, joka tunkeutui yhä lähemmäksi ja lähemmäksi.
Sitten lausui hän surkuttelevalla äänellä: "Hänelle ilmoitettiin äsken, että jos hän menee naimisiin, ei hän voi koskaan saada lasta." Sérafine katseli hämmästyneenä Cécileä. "Senkötähden? Onko hänen mielensä siitä syystä niin paha?" Mutta Mathieu kääntyi vakavana Sérafinen puoleen nähdessään, että tämä koetti pidätellä hymyään.
Mutta nytkin osotti hän taitoaan selviytyä pulmallisista sattumista, sillä hän vastasi sanomattoman turvallisen ja tyytyväisen näköisenä: "Sven siivoo, niinkuin Mari aamulla". Ester kääntyi peittääkseen hymyään. Hän muisti omaa lapsuuttaan ja pieniä viekkaita yrityksiään päästä epämieluisesta asemasta. "Sitä sinun ei tarvitse tehdä", vastasi hän ankarasti, "se on Marin tehtävä eikä sinun.
Ei saanut setä kuulla. Laura vain kääntyi katsomaan äitiään ja hymyili tuota hymyään: kirkkaita päiviä. »Kas, kas vain sitä hymyä», huudahti lääkäri ja kääntyen lehtoriin hän jatkoi: »Lied ohne Worte.» Lehtorin rouva punastui.
Uutela hymyili tyyntä hymyään: »En kai minä tässä rupea talontyttärestä mökin muijaa tekemään. Ja touhuun minun jo taas mieleni tekee.» »Niin oikein!» ihasteli Keskitalo. »Mitäs aattelet, naapuri emmeköhän nyt päättäisikin sitä lopullisesti?» »Mutta mitäs Manta itse sanoo noin vanhasta miehestä?» ehätti sisar puolittain leikillä, puolittain tosissaan.
Kun Bengt ja Ester olivat jääneet yksin, kietoi Ester kätensä Bengtin kaulaan, niinkuin hänen oli tapana tehdä heidän rakkautensa ensimmäisinä onnellisina aikoina, katsoi häntä silmiin ja sanoi hymyillen säteilevää hymyään: "Kiitos tämäniltaisista sanoistasi, kaikista todistuksista, joita annoit Jumalan voimasta ihmissydänten yli, kiitos!