United States or Argentina ? Vote for the TOP Country of the Week !
Iloisesti hypähdellen ja hauskasti huudahdellen seurasi heitä pieni Julia. Anna koputti majan ikkunaluukulle neljä kertaa. Kuka siellä? kuului sisältä vanhan eukon kimakka ääni. Anna toisti koputuksensa äskeistä kovemmin. Onko se neiti?... Taivainen isä! siunaili nyt sama ääni. Hetken kuluttua avautui majan ovi, ja puolipukeissa oleva eukko näyttäytyi eteisen kynnyksellä.
Kun tulimme siihen suureen saliin, jonka keskellä on vesisäiliö ja ympärillä makuusijoja, kohottivat kylpeneet väsyneitä päitään ja katselivat jälkeemme huudahdellen puoliääneen: »mikä vartalo! mikä ruumis!» Ja palvelijat kiiruhtivat edellämme tietä näyttämään.
Ulkoa kuulua laulaa: Heliheli, heliheli, heliheli hei! Vuorilla nuoria kuusia suoria, heliheli, heliheli hei! Joukko nuoria miehiä ryntää iloisesti huudahdellen sisään. ENSIM
Hän jatkoi kotvasen, syleili sitten minua jäähyväisiänsä huudahdellen ja poistui voitonilosta säteillen. Minä en ryhdy enää kuvaamaan nykyistä sieluntilaani kokonaisuudessansa, niin synkkä se oli, eikä se kuvaamisesta sen vaikeammaksi tulisi. Mutta se joka luulee, että minä nyt, kun onni jo näytti olevan käsin kiinni saatavissa, olisin tyyten masentunut, hän ei tunne naisluonnetta.
Istuvat valkoisissaan verannalla ja olkihatuissa, ja naiset harsohameissa, toiset heittävät äyräällä renkaita ilmaan, huudahdellen, hypähdellen, naurahdellen; sinä lennätät rengasta tuomarin pojalle, vartalosi notkahtaa, palmikkosi heilahtaa. Et huomaa venettä, vaikka on viitakkeita kokassa ja haravoita perässä. Menenkö maihin? En.
Kansaa virtaili joukottain kaikkialla kovaäänisesti huudahdellen ja loilotellen; puoli- ja täyshumalaisia talonpoikia ja renkiä ajeli kilpaa täyttä vauhtia katuja pitkin, kehuskellen ja hevosillaan kilpaillen, hoilotellen ja ruoskien hevoskompuroitaan, niin että kaikki jalankulkijat olivat kerrassaan hengenvaarassa.
Mutta eikös tuo harakka ilmestyä riehahda kuin paha henki ja alkoi rämpättää, huudahdellen: "Herra Ikonen!... Täälläkö te! Ja Maiju!... Kuinka sinä nyt Maiju kulta!... Kuinka sinä nyt, kun on jo kello kohta yksitoista!... Saanko minä luvan istua", lopetti hän äkkiä. "Olkaa hyvä!" longottautui Petteri hieman loitomma, päästäen Ellin väliimme. Kuka voi arvata minun harmini.
Anna hyppeli riemuissansa huudahdellen: "Oi, Ristoni! nyt emme koskaan eroa, nyt et sinä enää lähde pois talosta, ethän?" "No en!" vastasi Risto hajamielisesti tirkistellen sormustansa. "Miksi näytät niin alakuloiselta, Ristoni, etkö ole iloinen?" kysyi Anna allapäin. "Olen kyllä iloisempi, kun olisin voinut toivoakaan, rakkain Annani, mutta". "Mutta?"
Nyt se jo sanoi häjyimpänsä: Herttaisen viattomasti huudahdellen lupaili hän: "Ja sitte minä lähetän sinulle, Maiju, Helsingistä kuvapostikortteja ... ja kirjoitan ja lähetän lahjoja niin paljon ... niin ... niin että..."
"Ruusu, veripunanen ruusu; tai tulpaani sinä olet tulpaani! tulpaani, joka surmasit Eevan voi Eeva, Eeva kuule, tässä on tuo kirottu myrkky-kukka käärme!..." Näin huudahdellen polki hän ruusua, nosti sen ylös, repeli tuhansiksi sirpaleiksi ja levitteli palaset tuulen viedä. Ruusu raukka, joka oli niin syvästi surrut hänen vahinkoansa!