United States or Tonga ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Minä olen teidän puolestanne pahoillani, neitiseni", sanoi nuori husaari. Serkkuni nyt kääntyi hänen puoleensa. "Jos oikein ymmärrän, niin te olette ottanut hänet vangiksi?" "Onnettomuudekseni se oli velvollisuutenani." "Teiltä saan kuulla totuuden. Minne veitte hänet?" "Keisarin leiriin." "Ja minkä vuoksi?" "Ah, neitiseni, minulla ei ole tekemistä politiikan kanssa.
Minä katselin ympärilleni hämilläni, ja siellä tuli itse enoni ruohokentän yli. Hänen vierellään kulki kaunis husaari kalisevin miekoin ja kilisevin kannuksin, sama upseeri, jonka haltuun vanki oli jätetty eilen illalla. Sibylle ei epäillyt hetkeäkään; säihkyvin silmin ja kasvoilla jännityksen ilme hän kiiruhti heitä vastaan. "Isä, mihin olette saattanut Lucienin?"
Sillä hän on pukannut isäntäänsä... Nyt on tässä jo kolmannen kerran isännästä. Kirjoita vielä kerran: pukannut isäntäänsä. Mutta koska olen ollut husaari. Kuninkaallisen majesteetin pitää antaa minun taas ruveta husaariksi. Kuninkaallinen majesteetti antakoon minulle koiranruokaa. Onko siinä nyt koiranruokaa? Onko siinä nyt koiranruokaa? kirjoitti Eerikki. Ja kerran päivässä selkään.
Minä olen kalmankalpeaan kuolemaan asti uskollinen Istvan. Jota kutsuvat Penjami Perttiläksi. Harjaantunut Husaari. Ja mitä aiotte tehdä tällä kirjeellä? kysyi Eerikki, taittaen sen kokoon ja kirjoittaen osoitteen kuninkaalle. Sinä osaat kumartaa paremmin kuin minä; sinun pitää viedä se kuninkaalle nyt heti kohta, sanoi Penna. Keskellä yötä! Hän nukkuu. Niin herätä hänet. Nythän on valoisa päivä.
Minä vieläkin epäilin, oliko husaari oikeassa, että hymyily, jolla Duroc minua tervehti, merkitsi sitä, että keisarin tarkoitukset minua kohtaan olivat ystävällisiä, kun muuan pitkä, kaunis mies loistavassa univormussa tuli minun luo. Vaikka hänen pukunsa oli erilainen, tunsin kuitenkin hänet eversti Savaryksi, joka oli ollut eilen iltaisen retkikunnan päällikkönä.
Enoni kohautti olkapäitään aivan kuin hän olisi tahtonut sanoa, että hurjistuneen naisen kanssa ei kannattanut puhella. Husaari ja minä yritimme lähtemään, sillä hävetti kuulla sellaisia sanoja, vaan raivoissaan serkkuni huuti meille, käskien meidän jäädä ja olla hänen todistajinaan isäänsä vastaan. En ikinä ole nähnyt niin intohimoista katkeruutta, kuin se, mikä loisti hänen silmistään.
"Sinä et nyt kykene hillitsemään itseäsi, vaan kun taas pääset järillesi, niin sinä häpeät, että olet näyttänyt heikkoutesi vieraille. Ja nyt, herra luutnantti, teillä varmaan on jotakin sanottavaa?" "Asiani koskee teitä, herra de Laval", sanoi nuori husaari. "Keisari on minun käskenyt tuoda teidät heti Boulognen leiriin." Sydämmeni vavahti ilosta ajatellessani, että pääsen enostani.
"Se on varsin mieleeni", lausuin minä. "Hevonen ja seurue odottavat portilla." "Minä olen valmis teitä seuraamaan milloin hyvänsä." "Niin kiire ei kuitenkaan liene", sanoi enoni. "Te syötte kai eineen luonamme, herra luutnantti Gérard" "Keisarin määräyksiä ei täytetä sillä tavoin, hyvä herra", sanoi husaari ankarasti. "Olen jo muutenkin tuhlannut aikaa liiaksi.
Niiden vieressä näkyi majasta tulevan valon loistossa kaksi kaunista hevosta, joita piteli raskaseen, punapäällystäiseen karhunnahkalakkiin puettu husaari. Ovella seisoi toinen husaari, korkea-arvoinen mies, päättäen hänen komeasta puvustaan ja arvokkaasta ryhdistään.
Tänään seison täällä minä lyhytaikaisine muistoineni eilen seisoi täällä joku toinen, huomenna taas toinen kaikki olemme hetken lapsia, mutta te olette vuosisatain! Hän lähtee oijustamaan vallin yli Larssonin leikkituvalle; hän tietää, kuka siellä odottaa, kuiskasi kiusaaja vierustoverilleen. Penna murahti kuin kahlekoira. Olisinpa vanha husaari, kyllä minä tietäisin, mitä tekisin, jatkoi toinen.