United States or North Macedonia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Sikäläinen maaherra ei tahtonut uskoa kertomusta Colombon retkikunnan vaiheista ja hädästä, mutta lähetti kuitenkin, kauvan viivyteltyään, laivan Jamaicaan ottamaan selkoa asian todellisesta laidasta. Tätä laivaa kuljetti katteinina Diego de Escobar, joka oli Colombon vihollisia.
Vaikka se tavasta kompastui ja päästi vinkuvia ääniä, koetti se kaikin voimin pysyä mukana, mutta vihdoin heittäytyi se tielle ja näytti valittavan sen ruumiin heikkoutta, joka oli voittanut siltä tahdon, jonka jälkeen se hetken päästä heitti henkensä katse viimeiseen saakka ojennettuna siihen suuntaan, jonne se niin innokkaasti oli retkikunnan kanssa koettanut matkaa jatkaa. Koira parka!
Virran yli kajahteli "Ooh-hu, ooh-hu-hu-hu!" Vastaukseksi kuuluivat sadat äänet laulavan samanlaista laulua, joka myöskin loppui sanoilla "Ooh-hu-hu-hu!" Se oli villien sotahuuto. Kuitenkin sai Stanley heidät ystävikseen ja luvan tulla virran yli. Yön alkaessa istui retkikunnan miehistö tyytyväisenä villien kylissä iloisesti loimuavien nuotioiden ääressä.
Kun Stanley seuraavalla kertaa laati leirinsä, rupesi yöllä rankasti satamaan. Tunnin kuluttua oli vettä kuuden tuuman korkuiselta maassa, ja vesi juoksi virran tavoin hitaasti eteläänpäin. Jokainen retkikunnan jäsen kärsi vaivaa tänä yönä, ja Eurooppalaistenkin, vaikka makasivat teltassa, oli vaikea olla. Stanleyn teltta oli ruoka- ja ampumavara-laatikkojen ympäröimä lätäkkö.
Monet vaivat ja ponnistukset olivat hyvin uuvuttaneet Stanleyn voimia ja hän tunsi mitä suurimman levon tarpeen. Retkikunnan tila ei myöskään ollut kovin hyvä. Monet kunnollisimmista miehistä olivat kuolleet ja joukko muita oli aikonut karata. Palattuaan leiriin ei Stanley siis saanut kuulla juuri mitään iloisia uutisia. Stanley saa kanootteja. Lisäksi alkoi nyt kivuloisuus raivota.
Minä vieläkin epäilin, oliko husaari oikeassa, että hymyily, jolla Duroc minua tervehti, merkitsi sitä, että keisarin tarkoitukset minua kohtaan olivat ystävällisiä, kun muuan pitkä, kaunis mies loistavassa univormussa tuli minun luo. Vaikka hänen pukunsa oli erilainen, tunsin kuitenkin hänet eversti Savaryksi, joka oli ollut eilen iltaisen retkikunnan päällikkönä.
Luutnantti Dawson ensin, ja hänen jälkeensä Henn luopuivat retkikunnan päällikkyydestä, ja viimein myöskin Oswald Livingstonekin, hyvin vastahakoisesti, sillä sairaus esti häntä lähtemästä pitkälle matkalle. Stanley kokosi silloin retkikuntaan kuuluvat miehet, ja lähetti heidät erään arapialaisen johdolla menemään Livingstonen luo.
Gonzalo Pizarro oli veljensä käskynhaltiana Pohjois-Perussa kuullut puhuttavan idässäpäin muka olevasta uudesta kultamaasta. Etsiäkseen sitä lähti hän syksyllä 1540 hyvin varustetun retkikunnan etupäässä Napo-joen laaksoon. Matka tiheiden metsien ja rämeiden läpi oli kovin vaivaloinen, ja kun tammikuussa 1541 tultiin Napon rannoille, huomattiin koko seutu täydelliseksi erämaaksi.
Retkikunnan varustautuessa matkaan lähetin Lontooseen asianmukaisen työsuunnitelman sekä liitteenä käännöksen eräistä varsin tärkeistä muinaisheprealaisista kirjoitelmista. Kuten ennenkin, olivat tiedonantoni kaksikieliset, kirjoitetut ruotsiksi ja englanniksi. Viimemainittua tekstiä laadittaessa oli Nevankoski minua avustanut.
Itse he sen sijaan näyttelivät joutilaan tilanomistajan osaa, joka vietti aikansa metsästyksellä, juomingeissa ja kokoamalla maaveronsa keltaisilta, joita joukoittain tulvi maahan. Venäläis-japanilaisen sodan jälkeen hallitus lähetti retkikunnan tutkimaan Amur-virran suusta pohjoiseen olevaa rannikkoa. Tällöin tehtiin iloinen löytö.