United States or Jersey ? Vote for the TOP Country of the Week !
Nevankoski virkkoi: »Emme hätäile! Parooni Rothschild on kuin muurahainen, joka koettaa pistää tuntosarviaan granaattiomenan kovaan kuoreen, silloin kuin me olemme itse granaattiomenan sisällä. Ja vaikka hän räjähdyttäisi kahtia vuoret ja laaksot
Hotelli oli näihin aikoihin melkein tyhjä, ja sen vuoksi uudet tulokkaat pistivät heti silmään. Nevankoski lausui yksikantaisesti: »Kauppamatkustaja!» Rodultaan hän oli juutalainen.
Kun raudikko oli jaloistaan epäluotettava, täytyi mr Carew'n ratsailta useinkin tukea kirkaisevaa rouvaa. Kapteeni kehui rouvansa ratsastusharjoituksia niin kauan, että hän alkoi herättää hymyilyä. Nevankoski, joka oli minulta kuullut kapteeni Nierotin aikaisemmasta mallikodista Punaisenmeren rannoilla, naurahti: »Nemesis divina!
Ehdotan vieläkin, että käännytte mr Fairholmen puoleen, mutta en neuvoisi teitä käyttämään hänen luonaan samanlaista kieltä, ainakaan vierastenmiesten läsnäollessa.» Hän lähti kiukkuisena, kopauttaen piiskallaan ratsassaappaansa vartta. Kuultuaan Nierotin uhittelun Nevankoski makasi pitkän aikaa ääneti.
Varhain seuraavana aamuna jätin murheisena hyvästi vuoteeseen kytketyn ystäväni, josta minulla näinä kuukausina oli ollut arvaamattoman paljon apua, ja matkustin junassa Jaffaan sekä edelleen kautta Levantin kotia Suomeen. Kolme viikkoa myöhemmin keskeytettiin retkikunnan syksyiset kaivaustyöt. Nevankoski ynnä retkikunnan muut jäsenet jättivät Jerusalemin.
Jätin Nevankoskelle paperiliuskaleen: »Tässä on suomalainen käännös salakirjoitusten sisällyksestä. Ne ovat merkillisen yhtäpitäviä. Voithan lukea ääneen ensimmäisen niistä. Minä tahdon sitten selittää kirjoituksen hämärimmät kohdat.» Nevankoski luki: Tunkeudu sisään, ympärileikatun poika! Katso, 70 peitsenmittaa virtailee. Rotkelma ylevän ruumiin läheisyydessä.
Hän otti lompakostaan paperilipun. »Vein nimikirjoituksen jäljennöksen neljä päivää sitten rabbi Jonathanin arvosteltavaksi. Kävin eilen sitä perimässä takaisin.» Hän oli todella liukas kuin ankerias. Oli ottanut edeltäkäsin kaikki lukuun. Meidän nujerrettavaksemme hän oli liian ovela. Hra Nierotin lähdettyä Nevankoski oli kiihdyksissään: »Mistäs tiesit hänen käyneen rabbiinin luona?
Rouva Nierot oli varsin sievä, tummatukkainen naisolento, äärettömän avuton ja kaikissa pienimmissäkin seikoissa herroihin turvautuva. Nevankoski ja minä olimme sijoittuneet kaupungin suureen saksalaiseen hotelliin, joka nyt kesällä oli matkailijoista melkein tyhjänä. Meidän huoneemme olivat rinnatuksin pitkän käytävän perällä.
»Mr Fairholme lausui: 'Tietysti te voitte kääntää sen. Hän huomautti minulle: 'Olisikin hyvä, jos saisin kirjoituksen joitakuita päiviä ennen lähtöänne.» »Mitä aiot tehdä?» kysyi Nevankoski. »Me laitamme sen yhdessä, sinä ja minä! Vaikka kirjoittaisin sen kuinka ylimalkaisesti hyvänsä, jäisi siihen kuitenkin yhtä ja toista sellaista, jota en soisi Nierotin karvaisiin käsiin.
Sitä paitsi Oskar Nevankoski oli suostunut jäämään Jerusalemiin minua edustamaan. Mr Fairholme hyväksyi ehdotukseni, luvattuani laatia ennen lähtöäni kirjallisen työsuunnitelman lähintä kuukautta varten. Mutta samalla hän huomautti, että minun nyt lopultakin tulisi käydä haastattelemassa oppinutta rabbi Jonathan ben Jochaita.