United States or Paraguay ? Vote for the TOP Country of the Week !
On kuin kokonaan luhistuisin. Jalmari urkkija! Hourin kenties. Mutta kirje on kädessäni! Ah, se on kauheaa! Se on hirmuista! En tunne sitä enää. Täällä on ollut niin rauhallista, suloista ja turvallista, enkä ole huomannut ympärilläni matelevaa syöpäläistä, en akkunoista väijyvää ylenkatsetta ja häväistystä, en ole tuntenut ruttoa, joka on saastuttanut ilman minulta ja lapseltani.
Miksi synnyin Tätä herrautta perimään? Enpä tiedä, hekumassa hourin, Huohottelen, neito vienoinen. Mutta ylistetty ollos, päivä, Koska elon kalleuden sain. Soma päivä, kaunis kultapaiste, Terveiseni sulle lähetän. Niinpä ylistelen armast päivää, Joka aukas tieni Kaunolaan; Sinnen morsiamena mä riennän, Riennän, riennän poskil hehkuvil.
Ma katsoin: mun polvia halasi jokin naisrinnoin, mut linnun kynsin ja nokin. Vedin miekkani. Silloin hän huus kuin hurja: »Kas, naisen tappaa tuo urho kurja!» Ma suutuin, ma tartuin nyt hänehen kourin. Hän kuiski: »Sua ijäti halaan ja hourin.» Löin maahan hänet, ylös kimpos hän jälleen kai aamuun asti me painimme tälleen. Mut vieläkin rintansa untuvaiset kun muistan, ma unhotan kaikki naiset.
Ehkä minä olen ollut halpana välikappaleena, mutta muuna en minäkään.» Silloin minä tartun hänen käteensä, vedän häntä puoleeni, vakuutan ja sanon ... ja hän uskoo... Ja sitten ? Tämmöistä minä hourin siinä ja ajattelin ja haaveksin, mutta hän oli lopettanut lukunsa ja puheensa ja istui äänetönnä aitan kynnyksellä käsi poskella ja avaruuteen katsellen.
Mitä hourin? Mun houria sallikaa! Heit' ehk'en ma koskaan nähdä saa, mut nähdä ma kerran tahtoisin tuon sieluni valkean enkelin, mi kulki jo lasna mun kupeellain mun mieron polkuja polkeissain, hän täälläkin jossain lähellä on, mut haihtunut kalvan katselohon, hän verta, haavoja inhoaa, näät hänen on rakkauden, rauhan maa.»
Siinä oli taasen salaperäinen kirjoitus: "Heitä pois liina, Jack; istu ja ravitse itseäsi!" No, tämähän huvittavaiseksi käy, ajattelin. En liene hereilläni, tai hourin. Nipistin itseäni nenästä ja käsivarresta. Kyllä se sentään koski. Ainakin olen jossakin lumotussa linnassa, tuumin itsekseni. Mutta oli miten olikaan, syömään nyt täytyy ruveta, sillä ruokia oli jos jonkinlaisia.