United States or India ? Vote for the TOP Country of the Week !
Hän kimpos silloin sijaltaan, mun uksest' ulos työnsi; mut hyvä sana, sauhu vaan, ja taas hän rauhan myönsi. Noin tulin toiste taas ja noin kuin ennenkin ma ilkamoin. Ett' oli ukko aikoinaan nuor' ollut hänkin kerran, edemmäs tullut matkallaan ja nähnyt toisen verran, sit' en ma silloin aatellut, siks olin liian oppinut.
Mut sinen-kuultavainen taivaanlaki se yhtyi meren aavaan vihreään. Ei näkyvissä maata missäkään. Se oli jossain sentään, siellä, siellä, ja vuotti ah, sen että todeks tiesi Kuin lähestyi hän sitä juhlamiellä! Hans Vilhelm Pouttu oli matkamies. Ja äkkiäpä säteet auringon tuolt' etähältä kimpos takaisin: ne taittui seinämästä kallion ja Hannu tunsi Suomen graniitin.
Ma katsoin: mun polvia halasi jokin naisrinnoin, mut linnun kynsin ja nokin. Vedin miekkani. Silloin hän huus kuin hurja: »Kas, naisen tappaa tuo urho kurja!» Ma suutuin, ma tartuin nyt hänehen kourin. Hän kuiski: »Sua ijäti halaan ja hourin.» Löin maahan hänet, ylös kimpos hän jälleen kai aamuun asti me painimme tälleen. Mut vieläkin rintansa untuvaiset kun muistan, ma unhotan kaikki naiset.