United States or Nauru ? Vote for the TOP Country of the Week !
Pari kertaa olin suureksi harmikseni läsnä semmoisessa näytelmässä; sillä minusta oli sekä jumalatonta että kokonansa arvollisuutta vailla heittää näitä pyhiä ja syvintä kunnioitusta ansaitsevia toimia meidän yliopistojemme kaunistuksia halpojen huvinäytelmäin joukkoon.
Nuori emäntä ottaa kiireimmiten vettä kauhaan, rientää ikkunan luo, minä ojennan jo käteni, mutta samassa kapteeni ärjäsee: »Ei saa erota rivistä!» Ei auttanut muu kuin jättää suloinen vesi ja rientää sukkelaan paikalleni. Kun sieltä taakseni vielä vilkasin, sain harmikseni nähdä, kuinka emäntä tuon kalliin jumalanlahjan maahan heitti. Tilani oli todella kauhea.
Ja erään uistimen kanssa minä kerran Huopanassa jouduin en tosin itse kalastajana, vaan toisen soutajana, semmoiseen syönnin peliin, että tulen sen aina muistamaan ja harmikseni, jos sanon suoraan.
"Te olette oikeassa, herra Claudius", lausui ruhtinatar elävästi. "Minäkin tunnen samaa vastenmielisyyttä. Tämä tarantella oikein riehui minun nuoruudessani. Se oli kaikkien laulajatarten mielikappale ja Sidoniakin lauloi sitä harmikseni sanomattoman mielellään. Minusta on se liian irstas ja hurja!" Hän laski kuppinsa pöydälle ja nousi seisomaan.
Mahdottoman suuren avun sinä kuitenkin minulle teit tuona klubi-iltana. Olin juuri istunut pelipöydän ääreen ja aioin virkistää voimiani nuuskalla, kun suureksi harmikseni huomasinkin nuuskarasiani kadonneeksi. Minä, pöllö, olin jättänyt sen nuttua muuttaessani kotiin!
Oi, minä saatan arvata! jatkoi hän; muinoin minä kuullessani isäni yskivän viereisessä huoneessa, jo siitä voin päättää, oliko hän tyytyväinen minuun vai ei. Tähän päivään asti Asja ei kertaakaan ollut puhunut minulle isästään. Tämä minua kummastutti. Te siis rakastitte isäänne? kysyin minä, ja äkkiä minä suureksi harmikseni tunsin, että minä punastuin. Hän ei vastannut mitään ja punastui hänkin.
"Niin minä suutuin, tulin palvelukseen kaupunkiin ja sillä tiellä olen, Joskus vaan olen käynyt Kirkkonummella." "Mummo on siis naimaton!" "Ei, leski minä olen. Täällä menin sitte naimisiin muutaman merijullikan kanssa; Pekka hänen nimensä oli, ja siihen määrään hävytön, että ensi reissulla häittemme jälkeen karkasi, minun suureksi harmikseni ja kummakseni.
Mutta suureksi harmikseni Shvabrin, muutoin aina kohtelias, arveli, ettei laulustani ole mihinkään. Samassa otti hän kädestäni vihon ja rupesi armottomasti ivaamaan mitä katkerimmalla tavalla jok'ainoata värssyä. Minä sieppasin vihkoni pois hänen kädestään ja sanoin, ett'en enää elämäpäivänäni näytä hänelle runojani. Shvabrin naurahti. "Saa nähdä", sanoi hän, "pidätkös sanasi.
Lähden talosta täytyi minun harmikseni kantaa erään venäläisen kapteenin koiranpenikkaa käsivarrellani, ja Mikkeli ratsasti hevosellaan perässä. Kun sitten olin saanut asiani toimitetuksi, s. o. olin nähnyt sinne sijoitetun sotajoukon, saattoi Mikkeli minua torppaan, joka kuului Lähden kartanon alle.
Silloin se ehkä hoksaisi oman tilansa ja näkisi, ettei vaara olekaan niin suuri, kuin miksi hän sitä luulee. Mitäpä olisin tähän osannut vastata. Hän odotti, että jotakin virkkaisin, ja nykäisi sitten hevosensa juoksuun. Harmikseni täytyi minun tunnustaa, että miehellä oli tietoja, joista minulla ei ollut aavistustakaan.