United States or Kenya ? Vote for the TOP Country of the Week !
Peräytyminen oli välttämätön mieluimmin Summaan, josta sitten käännyttäisiin joko Marttilaan tahi Haminaan. Sieltä voitiin pitää auki tie Kymijoelle, joka oli oikea puolustuslinja. Tätä ehdotusta puolustivat kaikki muut paitsi Buddenbrock ja eversti Freidenfelt, jotka yhtyivät Bousquet'hen.
Sinä hetkenä näytti vanha soturi siksi murtuneelta, että Freidenfelt säälillä ja myötätuntoisuudella ajatteli sitä tehtävää, sitä häpeätä ja sitä surua, johon johtavat miehet Summassa olivat tuominneet kunnollisen toverinsa. Sanaakaan lausumatta istui Bousquet hetkisen tässä asennossa, mutta sitten hän äkkiä iski nyrkkiä pöytään ja hypähti ylös.
Niin on käynyt pitkin matkaa, hymyili Freidenfelt katkerasti. Jos herrat Summassa olisivat toisia kuin ovat, eivät he viruisi rauhassa jonkun tunnin matkan päässä kun Lascy käy päällemme. Bousquet pisti käskykirjeen povitaskuunsa, heittäytyi istualleen ja peitti kasvonsa käsiinsä.
Levottomana liehui linnan lippu Bousquet'n asunnon katolla, ja valleilla kävivät Suomen pojat vahtina. Kuinka heidän käy, kuinka käy Haminan ja hänen itsensäkin? Miten Suomi ja Ruotsi pääsevät tästä kamalasta leikistä? Surkea oli alku ollut. Freidenfelt astui sisään ja Bousquet iski katseensa häneen. No, kuinka kävi? kysyi hän tuimasti. Niinkuin saattoi arvata.
Pari minuuttia sen jälkeen hän nousi, asettui kädet puuskassa Freidenfeltin eteen, kairaten häneen silmänsä: Mitä arvelette? kysyi hän tuimasti. Ruvetaanko nyt työhön? Freidenfelt kohautti olkapäitään: Muuta neuvoa en tiedä. Puolessa tunnissa ovat venäläiset täällä, emmekä saa apua. Olkoon siis. Hälyttäkää. Käskekää asukkaita pelastumaan. Ilmoittakaa että teemme kaupungista tuhkaläjän.
Freidenfelt seurasi häntä silmillään ja näki auringon paahtaman värin linnanpäällikön poskissa muuttuvan tuhkanharmaaksi. Pikaa silmäiltyänsä paperia katsahti Bousquet ylös ja lausui vimmastuneena: Lewenhaupt syyttää tästä kirotusta toimesta minun miehistöäni. Hänelle on muka sanottu, että linnanväki on uppiniskainen ja tottelematon.
Bousquet vaipui taas tuoliinsa. Freidenfelt oli oikeassa. Saattoihan jo ennakolta tietää miten kävisi, mutta sittenkin . Vanha linnanpäällikkö ei voinut käsittää, että hänen linnansa, hänen miehensä ja hänen kunniansa heitetään häviöön tavalla, jota ei voida enään korjata. Pidättäen rinnastaan puhkeavaa huokausta tarttui hän sinetittyyn käskykirjeeseen, repäsi kuoren ja luki.
Lujasti suljetut huulet ja leimuavat silmät ilmaisivat rajatonta harmia, mutta sanat hän tukehutti ja jatkoi käskykirjeen lukemista. Lähteä linnasta, mutisi hän. Räjähyttää tykit ja polttaa kaupunki. Kuuletteko Freidenfelt?! He eivät edes suo meille aikaa pelastaaksemme varastot. Jospa auttaisivat meitä edes niin kauan että saisimme aseet ja viljat korjatuiksi.
Lewenhaupt väittää syyksi suomalaisten tyytymättömyyttä ja tottelemattomuutta; ei sano voivansa sallia, että moisella väellä mennään ylivoimaista vihollista vastaan. Sepä kepponen! Hävetä pitäisi hänen. Jos hän olisi täällä, kyllä näyttäisin minkätähden väki nurisee. Hän ei teitä ymmärtäisi, sanoi Freidenfelt surullisen ylenkatseellisesti. Bousquet ei vastannut.
Lewenhaupt itse näyttää täydellisesti neuvottomalta, ja kaikki muut kielsivät puolustamasta Haminaa, kaikki paitsi Buddenbrock, joka vaati taistelemaan. Majuri otti esille sinetityn käskykirjeen, mutta luomatta siihen silmäystäkään viskasi Bousquet sen pöydälle ja kysyi kiihkeästi: Entäs te, Freidenfelt? Ettekö kannattanut häntä?