United States or Maldives ? Vote for the TOP Country of the Week !
Samallaiseen peräytymiseen kuin Lybeckerin aikana. Väki alkaa uskoa että kaikki päälliköt ovat kavaltajia, eikä armeija kykene mihinkään, kun se vaan vainuaakaan vihollista. Lisää siihen vielä maan epätoivo Lappeenrannan uhraamisesta! Tuska välähti Wrangelin silmissä. Onneton kaupunki! huudahti hän. Voi onnettomia koteja! Ja Brandenburg ja Willebrand väkineen! Näenhän tämän kurjuuden.
Kun Löfving vihdoin saapui, huusi kenraali äkäisesti: Suu puhtaaksi! Teidän ylhäisyytenne, kaikki on menetetty. Entä Wrangel? Tiedetään ainoastaan että hän pahoin haavoitettuna joutui vankeuteen. Ja muut upseerit? Sanotaan että everstit Bildstein, Willebrand, Gripenhjelm, Brandenburg ja muut korkeat herrat ovat sotavankeina, mutta totuutta ei tiedä kukaan taata.
Mutta everstiluutnantti Brandenburg oli kuullut, että luutnantin rouva aikoi lähteä kaupungista ja antoi sentähden neljäsosa tunnin loman luutnantille. Juhanin sydän tykytti yhä kovemmin: Oliko se viimeinen kerta? kysyi hän. Oli. Teidän äitinne lähti meidän seurassamme Marttilaan ja taistelun jälkeen kannettiin luutnantti pois vangiksi.
Elokuun 23 p:nä kl. 6 aamulla oli hän kyllä saanut kirjeen Wrangelilta, joka vaati lähtökäskyä, koska Brandenburg oli pyytänyt apua Lappeenrantaan. Wrangel itse oli valmis lähtöön. Sen kirjeen ohessa seurasi toinen Brandenburgilta, jossa tämä, pyytäen apua, kertoi, että hänen tiedustelijansa olivat Kananojalla ja Taskulassa huomanneet vihollisten joukkojen kulkevan Lappeenrantaan päin.
Sittenkuin kenraali oli tullut vakuutetuksi, että Sprengtport jaksaisi astua palvelukseen, lupasi hän kaikella varmuudella, että Sprengtport asetetaan Karjalan rakuunain päälliköksi, kun entinen, Brandenburg, oli joutunut sotavangiksi, ja vaikka majuri vielä oli sangen heikko, tahtoi Buddenbrock saada hänet jo seuraavana päivänä mukaansa, kun hän kaikkine väkineen lähti paluumatkalle Haminaan.
"Tuo on ihan varmaan hätäkello", huudahti katteini Malm, ratsastaessaan joukkonsa etupäässä, toisella puolella prikaatinajutantti Vallgren ja toisella kornetti Brandenburg. "Onkohan tuo Juvan kirkolta?" Rietu Pekkolainen, joka oli varsin lähellä katteinia, kuuli hänen kysymyksensä ja vastasi: "Niin, herra katteini! Suokaa anteeksi, että puutun puheesenne, mutta tuo soitto kuuluu Juvan kirkolta!"
Ilman sitä en voi toimia. Kauvanko siis aijotte odottaa? Brandenburgin avunpyyntö saapui tänne puoli tuntia sitten, ja minä kirjoitin kohta pyynnön saada lähteä. Nyt täytyy minun odottaa vastausta. Ja odottaessanne marssii vihollinen Lappeenrantaan. Niiden ylivoimaa vastaan ei Brandenburg voi puolustautua.
Meidän herramme on Wrangel, ja häneen kai luotamme niinkuin itseemme. Ja Brandenburg, Willebrand, Bildstein, missä on parempia päälliköitä? Kyllä niin on, mutta voisi toisinkin olla, kuului joukosta.
Poika, Jumalan kiitos, ei ollut mukana Lappeenrannan surkeana päivänä, sillä Brandenburg oli lähettänyt hänet jo aikoja ennen pitämään huolta niistä vartiorovioista, joita sytytettiin harjuille. Sen perästä Sprengtport ei ollut nähnyt häntä, mutta päättäen Jaakon tervehdyksistä ja kumppanien kiitoksista oli hän kunnollisesti suorittanut tehtävänsä. Ehkä hänestä vielä tulee kelpo mies.
Mutta, lisäsi kuriiri, kerrottiin että pääjoukko jo oli matkalla kaupunkiin, ja että sanansaattajamme ehkä tapaisi paroni Buddenbrockin jo pohjoispuolella Myllykylää. Wrangelin kasvot seestyivät. Brandenburg siis toivoo samaa kuin minäkin, sanoi hän kääntyneenä Sprengtportin puoleen. Suokoon Jumala että niin olisi. Täytyy niin olla, huudahti Wrangel.