United States or Dominican Republic ? Vote for the TOP Country of the Week !
Hänen ohimonsa sykkivät niin, että hän itse saattoi sen kuulla, Pusertaen Katrin vahvasti rintaansa vasten, kehoitti hän kaikkia sotaan kykeneviä oitis lähtemään kirkkopihaan siellä miehuullisesti vihollista vastustamaan, naisten ja lasten temppelissä odottaessa. Hän lopetti näin: "Katteini Malm ei ole kaukana. Ehkä ampuminen saa hänen tulemaan tänne".
Sittekuin katteini Malm, joka saapui paikalle kohta taistelun loputtua, oli antanut korjata enemmän kuin puoleksi palaneen sillan, marssi hän nopeasti Pelkjärven kirkolle, joka ei ole kaukana Venäjän rajalta. Hän oli nimittäin saanut tietää, että venäläinen pääjoukko oli siellä. Erkki ei kuitenkaan seurannut niin pitkälle itäänpäin. Häntä aavisti ettei Jussila ollut sinne päin mennyt.
Kiitoksia, setä! Kyllä merelle olen hartaasti toivonut aina siitä asti, kuin täällä satamassa ensi kerran laivoja näin, sanoi poika, ja hänen ruskeat silmänsä välähtivät innosta. Kapteeni Malm katseli mielihyvällä tuota hartevaa, soreaa, kuusitoista-vuotiasta nuorukaista ja taputti häntä olalle, sanoen: Toivon, että meistä tulee hyviä ystäviä.
Kaikissa tapauksissa seisoi kuitenkin varajoukkona varustusten takana kaksi komppaniaa Savolaisia, joidenka päällikköinä olivat mainiot majurit Duncker ja Malm. Sandels katsahti heihin luottavalla silmäyksellä ja antoi vaan käskyn pitää tykintulta siltaa vastaan hyvässä voimassa. Nyt rupesivat ulaanit tunkemaan sillalle.
"Tunnen, tunnen", kiiruhti hän sanomaan ja hieroi otsaansa siten saadakseen muistoansa hereille, "nyt muistan. Mutta oletpa sinä kasvanut vahvaksi ja suureksi. No, mitäs kuuluu ... mutta sano ensin mikä tuon upseerin nimi on, joka tuolla kävelee? Hän se minulle maksoi olven, jonka olette juoneet". "Se on päällikkömme, katteini Malm".
"Astukaa sisälle no, älkää kursailko! Kuule muoriseni! Tiedätkö, tämä herra tulee yliopistosta ja tuo terveisiä Malmilta; sepä oli oivallista no, ja Malm voi hyvin?" "Niinpä todellakin, hän on onnellisin ihminen, minkä tunnen." Tähän nauroi Heikkilä, nyökytti päätään vaimollensa ja sanoi: "kyllä kuulee, ett'ei herra tunne meitä."
"No, entä te, rouva Malm", jatkoi Katri huolimatta rouva Andersson'in pistosanoista. "Teidän tyttärennehän tekevät työtä tehtaassa, joka sijaitsee ihan lähitienoossa: varmaankin te laitatte, että he tulevat säännöllisesti kotiin, eivätkä lähde pitkin katuja kuljeskelemaan?"
"Tiedätkö sen varmaan?" "Tottahan nyt, koska täällä olen syntynyt". Malm ei tahtonut tietää sen enemmän.
Näin sanoen riensi hän tapaamaan katteini Malmia, joka vitkalleen ja tuumivan näköisenä lähestyi ulkohuoneita; Rietu jäi ällistyneenä seisomaan paikallensa. "Katteini", sanoi Torkkulainen läheten upseeria, "minä pyytäisin puhutella teitä tärkeästä asiasta". Katteini Malm pysähtyi ja katseli keskievaria tutkivin silmin. "Olethan keskievari", sanoi hän vihdoin. "Olen, herra". "No, mitä sinä tahdot?
Oli Virran tappelu parhaillaan, hänen tuo oli viimeinen, ja kaikki nyt riippui hetkestä vaan, Fahlander, Malm ja Duncker, ne ryntäsi rannallen. Ei ollut heitä kuin sataa kuus, tuhat miestäpä Tutshkov toi; mut näin tuo uljas Fahlander huus: "Nyt mennähän kolmin joukoin, kuka ensin ehtiä voi?" Fahlanderin lauseen kuuli Zidén, pian kyllä sen nähdä saa.