United States or Saint Martin ? Vote for the TOP Country of the Week !
Rovasti tuli portissa heitä vastaan, mutta ei ollut kuulevinaan, meni pois kupeelleen katsomatta, allapäin, eteensä tuijottaen, alakuloisena. Samassa kajahti virsi pihalta: Jumala ompi linnamme, varustus vahva aivan, Hän aseemme on, kilpemme, ajalla vaaran, vaivan. Turha on oma voimamme, ei voi se meitä auttaa, mut pimeyden vallat me voitamme Herran kautta.
Ainoastaan Kornatus ja Maria seisoivat vielä rinteellä ja astuivat yhä likemmäksi edustalle. Sieltä he voivat paremmin seurata taistelun kulkua. Venäläiset krenatöörit olivat rynnänneet oikeata siipeä vastaan valloittaaksensa patterit, mutta sörmlantilaiset syöksivät heidät takaisin. Näettekö, meidän aseemme voittavat! riemuitsi Maria.
Mutta pelastus tuli meille odottamatta, tarvitsemattamme ryhtyä taisteluun ylivoimaisen vihollisen kanssa. Juuri kun olimme sammuttaneet nuotion ja tarkastaneet aseemme, tuli koillisesta ankara myrskyn puuska, joka silmänräpäyksessä sai aikaan sellaisen lumituprakan, ettei käden pituutta eteensä nähnyt. Lähdimme heti liikkeelle ja tulimme päinvastaiselle rannalle kuin mistä olimme maalle nousseet.
Mutta kun seuraavan päivän aurinko oli kiivennyt korkeimmalle kohdalleen, kuului kummulta variksen raakuntaa. Kuusi eri kertaa kajahti metsässä karkea kraak-kraak! Yhtenä miehenä kavahdimme jalkeille, tempasimme aseemme ja juoksimme mäen ympäri tien viereen, missä pysähdyimme tuuheiden kuusten suojaan. Toisaalta tullen yhtyi siinä vartijakin joukkoomme.
Siis sovinnolla Vasallivelkanne nyt maksakaa Sen velkojalle, tälle ruhtinaalle, Niin aseemme, kuin rengassuinen karhu, Näöksi vain on eikä vahingoksi; Kanuunain vimman turhaan tuhlaamme Haavoittumattomihin taivaan pilviin Ja, jouten riemumielin palaten, Kypärin ehjin, lovettomin miekoin, Kotihin viemme samat kirkkaat veret, Joit' olimme jo kaupunkiinne syöstä, Ja rauhan saatte, vaimot, lapset, kaikki.
Sillä te tiedätte varmaan, ettei se hovijunkkari siihen suostu. Hyvä on! Silloinpa me otamme esille tuon uuden aseemme, joka on yksimielisyys. Ettekö tekin kaikki tahdo, että teidän palkkanne koroitetaan? Vai onko ne ehkä liian suuret? Näitä sanoja seurasi väkijoukon puolelta nauruhohotusten ja hyväksyvien huutojen sekainen volina. Muutamat kohottivat nyrkkiänsä ja kiroilivat hovijunkkaria.
Hyvä, hyvä, vai on teilläkin samat nälkäpalkat? Siis aseihin miehet! Ei ole meidän aseemme rautaa eikä terästä, joka lihaa syö. Se on vaan suuri, yhdistävä sana. Se on yksimielisyys. Katso kuinka te yhtäkkiä vaikenitte, niin että jo kuulen hyttysen laulun korvassani. Ja taas te katsotte epävarmoina tänne. Mitä on muka se yksimielisyys? Yhtykää meihin, veljet, ja te opitte sen aseen.
Nyt laskeusivat he alas ratsujensa selästä aavistamatta, että vihollinen oli heitä niin lähellä; mutta joskus intiaanitkin pettyvät. Me annoimme ratsujemme puhaltaa hetkisen aikaa, voidaksemme sitten voimakkaammin tehdä ryntäyksemme heidän päällensä. Me tarkastimme aseemme ja täytimme valmiiksi kaikki tuliluikkumme, voidaksemme niitä viivyttelemättä käyttää ratkaisevassa silmänräpäyksessä.
Heillä on tosin kaikki meidän aseemme siellä kannella, mutta niin kauvan kun meillä on veitset jälellä, myömme kalliista heille henkemme. Jumala kuinka laiva kiikkuu! Ne heittiöt eivät ymmärrä ohjata sitä ja tuuli yhä tuimenee." Samassa kuului ikkunaan toinen lyönti, jota huuto: "Pitäkää vaari siellä alhaalla!" seurasi.
Nyt seisoimme molemmat siinä, ja huomattuamme heidän ryntäysaikeensa, vedimme esiin kuusipiippuiset revolverimme, uhaten ampua ensimmäisen, joka kajutan käytävää lähestyisi. Stephens laukasi ilmaan yhden laukauksen, näyttääkseen ett'eivät aseemme lataamattomat olleet. Se toi meille apua.