United States or Côte d'Ivoire ? Vote for the TOP Country of the Week !
Sen vuoksi katsahti hän nytkin kuvastimeen tavallista tyytyväisempänä. Mutta miksi hän niin äkisti kalpenee? Miksi nousevat hänen hiuskarvansa? Miksi katoaa hymy ja hänen värähtelevät huulensa käyvät kuolonsinisiksi? Miksi tuijottaa hän noin kauhistuneena kuvastimeen? Onko pahahenki ollut kätkeytyneenä viattoman hyttysen veressä?
"Hyttysen tulee välttää liekkiä", sanoi hän itsekseen, "ja ken ensiksi kolkuttaa rakkauden ja sitte kunnian luona ei ole mikään hyvä sotamies. Ensin täytyy Dillenburg'issa tulla selville, voitanko ritarihovin vaiko köyden.
Jumala tietää, kuinka kauvan onneton kreivi olisikaan maannut siinä asennossa, ehkäpä siksi, kunnes kuolema olisi hänet yllättänyt, ellei pienen hyttysen surina olisi saattanut häntä tietoihinsa ja houkutellut häntä jälleen kuolemasta elämään.
Luulenpa ettei sinulla ole muuta kuin yksi ja sama vastaus minun kaikkiin kysymyksiini, huusi kreivi, viuhtaisten espanjanruokoisella kepillään, lyödäkseen ihmisparkaa, joka äsken oli vavissut hyttysen kuoleman nähdessään. Tämä tarttui kuitenkin taiturin nopeudella keppiin, joka jäi hänen oikeaan kouraansa.
Kreivin päässä, joka tällä hetkellä oli sisäisesti kokonaan murheen mustentama, oli kuitenkin yksi valopilkku. Valtasiko hyttysen mielen jonkulainen kuutamohaaveilu, sitä emme tiedä; mutta kaikessa tapauksessa katseli se ihastuneena tuota paljasta paikkaa, suristen perin lempeästi ja soinnukkaasti.
Niihinkin he olivat vilaisseet vain kuin säälistä ja ohimennen. Mitä merkitsivät kaiken maailman museot ja kivirauniot heille kahdelle, jotka juuri silloin olivat ensimmäistä kesäänsä yhdessä viettäneet! Eivät mitään. Eivät enempää kuin hyttysen hyrinä taivaan korkeudessa kiitävälle kotkaparille. Nyt hän päätti korjata tuonkin laiminlyönnin.
Ja kreivi, joka oli jo eroittanut hyttysen surinan, ei voinut käsittää, kuinka joku elävä olento saattoi olla iloinen ja onnellinen tänä onnettomuuden päivänä. Viimein alkoi hänestä tuntua kuin olisi hyttysen laulu vähitellen muuttunut tuntehikkaampaan ja surunvoittoisempaan äänilajiin.
Kuka on surissut niinkuin hyttynen, ja kenen tulee kuolla niinkuin hyttysen? huusi kreivi kohottaen keppiä.
"No, miksi teidän sitte pitäisi kuolla?" sanoi emäntä. "Te teette nyt hyttysen norsuksi. Tämä tulo ei ole niin kaunis eikä siinä ole niin paljon nähtävää, kuin siinä, jonka autuas kuningatar piti Ruotsin voitettuansa.
Hyvä, hyvä, vai on teilläkin samat nälkäpalkat? Siis aseihin miehet! Ei ole meidän aseemme rautaa eikä terästä, joka lihaa syö. Se on vaan suuri, yhdistävä sana. Se on yksimielisyys. Katso kuinka te yhtäkkiä vaikenitte, niin että jo kuulen hyttysen laulun korvassani. Ja taas te katsotte epävarmoina tänne. Mitä on muka se yksimielisyys? Yhtykää meihin, veljet, ja te opitte sen aseen.