United States or Suriname ? Vote for the TOP Country of the Week !
Miten lapsekas olento olenkaan kuin juoksen omia silmiäni pakoon! Ensiksi häpesin itseäni, toiseksi molempia parhaita ystäviäni, jotka olivat nähneet tämän urhotyön. Hyvä Miekeni ei tosiaan siitä huolinut, hän oli tyhmempi ystäväni.
Rochefort, sanoi kardinaali, tässä näette herra d'Artagnan'in; hän on nyt tästä puoleen minun ystäviäni. Syleilkää siis toisianne ja käyttäytykää hyvin, jos tahdotte säilyttää päänne. Rochefort'in ja d'Artagnan'in täytyi syleillä toisiansa; sillä kardinaali oli saapuvilla ja katseli heitä valppaasti. He menivät yht'aikaa ulos huoneesta. Me tapaamme toisemme, eikö niin, herra, sanoi Rochefort.
Niin ovat, Teidän ylhäisyytenne, sanoi Athos, jolla välin nuo taaemmaksi jääneet muskettisoturit siirtyivät lähemmäksi, hattu kourassa. Minä tunnen teidät, hyvät herrat, sanoi kardinaali, minä tunnen teidät, ja tiedän myös ett'ette ole juuri minun ystäviäni, ikävä kyllä, mutta minä tiedän myöskin että te olette urhoollisia ja rehellisiä aatelismiehiä ja että teihin voi luottaa.
Eihän minulla ole enää kuin tunnin verran aikaa elää! En näe sinua enkä muita ystäviäni jälleen ennenkuin tuomiopäivänä. "En ymmärtänyt mitä hän tällä tarkoitti. "'Tiedä siis', sanoi hän minulle, 'heti kun vaimoni ruumis on pesty ja kääritty hikiliinoihin, niin minutkin haudataan yhdessä hänen kanssansa. Sellainen on maan tapa. Sillä miehen ja vaimon tulee olla eroamattomat kuolemankin jälkeen.
Hyvää huomenta kauniit kukkaiskauppiaat! Kuningas itse, koko valtakunta ja myös minä me kaikki olemme teille suuressa kiitollisuuden velassa! Ei nyt näille nuorukaisille enää ole tarvis minun kehoitus-sanojani. Teidän kehoituksenne tekee kaikki, kaikki muut kehoitukset tarpeettomiksi ja mitättömiksi! Minä olen yhtä kiitollinen kuin iloinen siitä, että muistitte näitä nuoria ystäviäni.
Minä en muistanut Ambrosea ja hänen tunnustustansa, minä en muistanut lähestyvää oikeuden-istuntoa, minä en muistanut virkani toimia ja englantilaisia ystäviäni. Minä istuin siellä, mielipuolen itseluodussa Onnelassa, ajattelematta mitään muuta kuin Naomin kasvoja siinä silmänräpäyksessä, kun hän viimeksi oli katsellut minua. Minä olen jo maininnut, että olin rakastunut Naomiin.
Hänen äänessään oli niin lämmin sävy ja hänen katseensa niin ystävällinen, etten voinut olla poismennessäni puristamatta hänen kättään, vaikkakin kaikki hänen sanansa olivat suunnatut ystäviäni ja omia mielipiteitäni vastaan ja senvuoksi minuun koskivat. Menin alakuloisena kotiin, mielessäni punniten niitä vastaväitteitä, joita Forest oli esittänyt luentoani vastaan.
Tuosta minä vähän närkästyin, mutta en ollut olevinani millänikään, aloinhan vain pitää miehiä tarkemmin silmällä, ajattelin itsekseni, etteivät tainneet vallan parhaita ystäviäni ollakaan. Hetken aikaa tupakoituamme, alkoivat he kysellä, mitä miehiä olin ja mitä varten tänne tullut.
Sentähden, kun rippi-isäni käski minun tutkia sydäntäni ja tarkastaa, eivätkö väärät ja epäjumaliset ajatukset yhtyneet rakkauteeni Eisenachin ystäviäni kohtaan, vastasin minä heti, katsahtaen ylös häneen: "Ei, isä, minä en rakastanut heitä puoltakaan niin paljon, kuin kaikki heidän rakkautensa minua kohtaan olisi vaatinut."
Erään ystävänne? keskeytti rouva Bonacieux. Epäilemättä; Aramis on parhaimpia ystäviäni. Aramis, kuka se on? Mitä mä kuulenkaan! Sanotteko minulle, ett'ette tunne Aramista? Ensi kertaa kuulen hänen nimeänsä mainittavan. Ensi kertaako siis kävitte siinä talossa? Niin todella. Ettekä tienneet siellä asuvan nuoren miehen? En. Muskettisoturin? En laisinkaan. Ette siis käyneet häntä tapaamassa?