United States or Lithuania ? Vote for the TOP Country of the Week !
On tarkoitus, että siitä tulisi perheraamattu, jota pidetään nuoren kotinne kallisarvoisena ystävänä. Samalla käski isä sanoa, että hänen ensimäinen tehtävänsä iso-isänä on se, että hän tallettaa säästöpankkiin jonku sievän rahasumman teidän lapsellenne. Niinkö isä sanoi, että meidän lapsellemme?
Ja tänä yönä saat palkkionasi kantaa aarrekammiosta niin paljon kuin yhdellä kerralla jaksat. Kun olet huomannut, mitä ystäväsi omistaa, et liene niin hullu, että tahdot sen tuhoa, jota onnetar näin suosii. Kun Glaukusta ei enää ole, saat toistamiseen tehdä matkan aarrekammioon. Enkö toimi rehellisesti ja ystävänä, mitä?»
Sitten tuli isäni, jolla muutoin on varsin harvoin jotakin sanottavaa meille tytöille, ja vakuutti suuresti ihastuvansa, jos hän saisi nähdä minut naituna miehelle, joka saattaisi tarjota minulle sellaisen aseman kuin herra Sydney. Täten joka haaralta kiusattuna lupasin minä ystävänä kärsiä hänen kohteliaisuuttansa, totuttaakseni itseäni häntä rakastamaan.
Siihen, mihin hän kerran ryhtyy, antautuu hän nimittäin aina koko innollaan, ja vielä samana iltana hän rupesi suunnittelemaan, mitenkä asia olisi järjestettävä. Kello kymmenen seuraavana aamupäivänä menin vaimoni kanssa ystäväni luo, ja esittäessäni hänet sanoin vaimoni toivovan, että hän pitäisi häntä yhtä vanhana ystävänä kuin minuakin.
"Cineas, minun tekee suuresti mieleni yhtyä heidän seuraansa, ei ainoastaan sillä tavoin, että minä olen heidän joukossaan ulkonaisena ystävänä, vaan niin, että minä luetaan heidän seuraansa ja minä tervehdin ja minua tervehditään 'veljen' nimellä.
CLETO. Te olette nähnyt, kuinka minä kokonaisen vuosikauden olen seisonut teidän äärellänne, ei ainoastaan huolekkaana lääkärinä, ei, vaan myöskin uskollisena ystävänä. LEONCIA. Minä tiedän sen, te olitte minun kaikki kaikissa. CLETO. Mutta te ette tiedä, että minä petin teitä. LEONCIA. Tekö olisitte minua pettänyt?
Minua niin pelottaa. Anna minun nyt mennä! Terveisiä mannermaalta. KERTTU. Kuinka te, herra arkkitehti, uskallatte astua tämän talon kynnyksen yli? GRANSKOG: Vastaanotto sukulaistalossa ei juuri näytä olevan kohtelias. »Slägten är värst» sanotaan. KERTTU. Niin tosiaankin. Sentähden, ennenkuin minä ojennan teille käteni, sallikaa minun kysyä: Tuletteko ystävänä vai vihamiehenä?
Aivan lähellä rantaa näkyi sievä punaiseksi maalattu asunto, jota suuri vanha koivu suojasi. Tässä pienessä rakennuksessa asui vanha neiti Joppe, joka ennen oli ollut sukukartanossa taloudenhoitajana, mutta myöskin perheen ystävänä ja neuvonantajana.
Vaan ei hän koskaan ollut ajatellut Arvia muuta kuin ystävänään, rakkaana ystävänään. Ja Arvin ystävänä hän itsekin oli tahtonut olla. Eikö hän sitte ollut nyt enään? Vai oliko hänen ystävyytensä sammunut samassa hetkessä, kun hän oli huomannut, että Elsa oli Arville rakkaampi kuin hän?
Se on helposti sanottu: minä rakastan kansaa! mutta oleppas joka hetki itse valmis myöntymään kaikellaisiin kummallisuuksiin, loukkautumatta heidän usein rumista tottumuksistaan ja paatuneista tavoistaan, välistä ystävänä mennen mukiin mielivaltaisiin poikkeuksiin, välistä lempeän äidin tavalla kieltäen itseltäsi kaikkinaisen levon ja ilohymyllä kuunnellen jokaista uutta sanaa siihen tarvitaan semmoista itsensä kieltämistä, semmoista oman personallisuuden jakelemista, joka ainoastaan oikealle rakkaudelle on mahdollinen.