Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mitä, mitä? MATLENA. Joko nyt viimeinkin selviätte unestanne? ANTTI. Ku-ku-kuka se on? MATLENA. Minä, Matlena. Ettekö enää tunne? ANTTI. Jaha! Jaa, Matlena. Niin, niin, jo minä. Mehän olemme matkalla. MATLENA. Oletteko nyt ihan valveilla? Ymmärrättekö, mitä puhun? ANTTI. Kyllä. Puhukaa vaan. MATLENA. Jaara hoippuroitteli tässä äsken niin sairaana, että hourasi.
Silloin aloin ajatella, että te ehkä kuitenkin olitte oikeassa, ja sinä hetkenä, kun näin nykyisen morsiameni, minä sen tunsin." Neiti ei vastannut; hän katsoi yhä toisapäin ja leikitellen heilutteli tuolin rimpsuja. "Ymmärrättekö, mitä tarkoitan?" jatkoi dosentti. "Te ette ole ainoa, joka ihmettelee, että minä valitsin niin mitättömän vaimon; mutta ei siinä mitään kummallista ole.
MORTON. Hänen ikkunansa ovat sillä puolella. Ken voi sitä estää? LINDSAY. Hän ei saa! MORTON. Hyvä, siinä tapauksessa en tiedä kuin yhtä neuvoa. LINDSAY. Ei ampua, ei ampua! MORTON. Ei porvareita, vaan LINDSAY. Mitä tarkoitatte? MORTON. Ymmärrättekö, että jos hän puhuu, tämä linna, tiluksemme ja henkemme palavat poroksi? LINDSAY. Ymmärrän että tässä on vaara. MORTON. Olenko minä käskijä täällä?
»Kiitos, Herman,» lausui Hilja iloisesti, ja paroni meni tädin tykö, jolle hän lausui: »Minun vaimoni soisi, että te nyt kenraalinnan kuoltua olisitte meillä talouttamme hoitamassa, sillä meidän on nyt tänne muuttaminen, ja minäkin sen soisin, koska teitä kyllä tarvitsemme mutta sillä ehdolla, että aina muistatte alhaista säätyänne muistatte olevanne ainoastaan taloutemme hoitajana ymmärrättekö?»
Hän kääntyi nurpeasti ja vetosi minuun. "Ymmärrättekö te hänen tarkoituksensa?" John Jago loi minuun rukoilevan silmäyksen, jotta antaisin hänen vastata itse puolestansa. "Antakaa anteeksi minulle, neiti Naomi", sanoi hän. "Minä luulen teidän ymmärtävän minua.
Minä en ole kotona kellenkään, sanoi mylady, ymmärrättekö? En kellenkään. Lakeija meni. D'Artagnan loi uteliaan silmäyksen mylady'yn. Mylady oli kalpea ja hänen silmänsä olivat raukeat joko itkusta tai unettomuudesta. Tahallansa oli kynttilöiden lukumäärä vähennetty, vaan tuo nuori nainen ei sittenkään voinut peittää sen kuumeen jälkiä, joka häntä näinä kahtena viimeisenä päivänä oli vaivannut.
"Mistä minä tiedän kuka?" vastasi kyypäri, nähtävästi harmissa rohkeasta kysymyksestä. "Ne, näetten! Ne, jotka sanovat kaikkia, ymmärrättekö? Kuinka minä voin sanoa kuka se Ne on, jos ette itse tiedä sitä?" "Se on totta! Jatkakaa!" "Ne sanoo, että joka sattuu saamaan tuommoisen tukon mustanpunaisia sieniä suoraan rinnallensa, hän tulee murhatuksi niin varmaan kuin mailma on."
Sitä vartenhan minä juuri tulinkin tänne, että saisimme tuumitella siitä asiasta no, noh! kyllä, kyllä, mutta minulle pitäisi siitä vähän mak mak yhy yhy! maksaa", puheli Markku, nähtävästi viimeiseltä hämillään. "Maksaa; mistä maksaa?" kysyi Kolkki, vähän hämillään. "Kuitista, ymmärrättekö? Jos ma annan uuden kuitin, niin siitä pitäisi minulle vähän maksaa", selitti Markku toimessaan.
Johanna on minun morsiameni. Mi... mitä?... Sinun morsiamesi...? Niin juuri. Ja Johanna...! Johannako...? Juuri Johanna ... eikä kukaan muu!... ymmärrättekö? Usko sinä vaan!... vaikka se uskomattomalta kuuluu. En olisi minä tällaista voinut ajatella... Voi lapsi parat teitänne! Teidän olisi toki aiemmin pitänyt ymmärtää ... ettei tällaista...
Ymmärrättekö nyt, muchacho, miksi minä olen niin levoton pääsemään paikalle tällä tasangolla, josta voin saada varmuutta epäilyksilleni. Ooh noita helvetin henkiä! Jos vaan olisivat vallassani, millä innostuksella minä silloin kostaisin!« Keskustellessaan vaelsivat metsämiehet yhä eteenpäin, mutta pensaat ja liaanit olivat joka paikassa esteenä.