Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 3. heinäkuuta 2025
Ja lopulta ei Iivana enää malttanut, keskeytti teenjuonnin, tuli, käveli ujoilevan lesken luo, levitti hymyä yhäti, taputti leskeä poskelle ja mairitteli: E-heeeeee!... E-eeee, sinä ihana ruusu ja... Ja yhtäkkiä hän kysäisi: Tiedätkö mitä? Morsian niiskautti ja vilkaisi.
Se on kumminkin surkuteltavaa, että kaksi suomalaista heimoa, jotka rinnatusten ovat kaikki elämänvaiheet kokea saaneet, että ne yhäti jatkavat riitaa, minkä alku varmaankin olisi etsittävä satojen vuosien takaa. Andrei. Sovitaan, kuulkaa, ystävät, siihen, ettei koskaan enää aloteta kinaa tästä asiasta! Juhana. Todellakin! Mutta mikä pannaan rangaistukseksi? Matti. Se eroitetaan joukosta pois.
Heitin kädelläni sen näkymättömäksi tekevän kaapun päältäni; vaan samassa harmaja mies katosi näkyvistäni. Aloin hiipiä pensaitten ja puitten synkimmässä siimeksessä puutarhan portille. Vaan minun kiusaajani, vaikka näkymättömänä, kulki jälissäni, yhäti minua sättien. "Tämäkö siis palkka siitä, että koko päivän olen vaalinut sinua, sinä heikkohermoinen herrasmies! Vai minusta aijot tehdä narrin!
Isäni, joka tiesi minun tuloni, oli saapunut Helsinkiin minua vastaan ottamaan. Satamaan päästyäni näin isäni, jonka luokse kiiruhdin ja lankesin hänen kaulaansa. Isäni nyyhki lapsen lailla ilosta, kun näki ainoan poikansa, jonka luuli jo ijäksi kadottaneensa, syystä kun oleskeli yhäti suuremmissa hengenvaaroissa.
Kehotusta kerrottiin vahtipaikalta toiseen, sillä vartiain velvollisuus oli aina väliin nostaa tuo huuto, jotta ristiretkeiliät yhäti muistaisivat sitä tarkotusta, joka heidät oli miekkaan saanut.
Ja kas, tuomari vastaa jotakin lempeästi, viittaa syytetylle... Nyt lausuu syytetty jotakin, hänen syliinsä vaipuu impi, hänen pelastajansa... Nyt työntää impi sulhonsa luotaan, viittaa kädellään länteen. Pois lähtee nuori mies. Hyvän matkaa edellä kiitää soturijoukko, yhäti on päällikkö Mitä! Hänethän me äsken oikeudessa näimmekin Niin, hän se olikin!
Tämmöistä ei hän ollut koskaan kokenut, ei ollut koskaan tuntenut itseään näin hylätyksi, ja hän oli valmis päästämään viimeisen huokauksensa. Hän ajatteli: "Minä kuolen... Minä kuolen ..." Ja pelon valtaamana kavahti hän ylös vuoteestaan, soitti Rosalieta, odotti, soitti uudelleen, odotti yhäti vavisten ja kylmeten. Rosalieta vain ei kuulunut.
Kuinka en nyt minä sitä tietäisi. Vaikka minun tukkani onkin valkeaksi käynyt, on muistini yhäti vielä kuin partaveitsi. Aina teidän isävainaannekin, kepeät mullat hänen siunatulle haudalleen, aina kysyi minulta, kun hän jotain unohtanut oli... Hän nimittikin minua siitä syystä 'muistikirjakseen', jos suvaitsette minun sitä ilmoittaa".
Nelma ei virkkanut ensin mitään... Alkoi hiljaa availla eväskoria, joka oli oven luona nurkassa harmonikan vieressä ... ja säälitteli, ettei Sakris ollut yhtään syönyt ... katseli rampaa pelokkain, mutta kuitenkin vilpittömin silmin. Mimmi jutteli yhäti ... noista hauskoista kavaljeereista.
Ja kuten raamatun lupaukset jo ovat käyneet ja yhäti käyvät toteen miekat vielä kerran taotaan aurankärjiksi ja keihäät puutarha-veitsiksi, samoin on vielä koituva sekin aika, jolloin toteutuu Jakob-apostolin ennustus rikkaista, jotka pidättävät työmiesten palkan.
Päivän Sana
Muut Etsivät