Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 3. kesäkuuta 2025
Vaimonsa kuoltua oli Leemans lopettanut suuren antikviteettikauppansa la Paix-kadulla ja supistanut liikkeensä entiseen, vanhaan myymäläänsä siinä, missä hän yhäti asuikin. Sinne suuntasi siis Señora eräänä varhaisena aamuna kulkunsa tavataksensa sitä varmemmin ukon kotona, mikä muuten ei ollut niinkään helppo tehtävä.
Maurin itku kuului kyökistä, ja Iiri meni ottamaan häntä kamariinsa sekä koetti lapsukaista viihdytellä, miten parahiten saattoi, sillä poika, joka ei ymmärtänyt, ettei kuolema uhriansa takaisin anna, pyysi vähän päästä äitinsä luo. Illalla kävi viihdyttäminen kuitenkin vaikeammaksi, kun ei lapsi tahtonut nukkua, vaan itki yhäti, kaivaten äitiään.
Muihinkin koristeihin oli käytetty yhtä paljon huolta ja vaivaa. Lukuisina kokoontuneiden ylhäisten vieraiden joukossa ei ollut ketään, joka alussa olisi suuremmassa määrässä vetänyt everstiluutnantin huomion puoleensa kuin Elvira, jonka hän täällä kohtasi. Tätä piti hän yhäti silmällä, ja monta surullista ajatusta tuli silloin hänen mieleensä.
Rautatiematkalla taisin ainoastaan muistella kotiin mennyttä. Olin kuulevinani hänen rakkaan äänensä, olin tuntevinani hänen lämpimän kädenlyöntinsä; vaikka rätisevä juna joka silmänräpäys vei minut toiseen paikkaan, niin isä Dosterzee yhäti oli minun silmieni edessä, minä saatoin puhutella ainoastaan häntä.
Ruustinna neuloi kiihtyneenä. Yhäti oppineemmin jatkoi pastori: »Vanha raamatuntutkimus on lausunut yhdestä ja toisesta asiasta eriäviä ajatuksia, mutta...»
DAGNY. Sinä peloitat minua! Sigurd, mitä tarkoitat? SIGURD. Vastaa ensin kysymykseeni. Missä on ranne-rengas, jonka kerran sulle annoin? Kädessäni tässä; sinä käskit minun yhäti kantamaan sitä kädessäni. SIGURD. Heitä se meren pohjaan, niin syvälle, ett'ei sitä ikinä löydetä; sillä se voipi vielä olla syynä monen miehen kuolemaan! DAGNY. Rengas!
Näin tuumaili matami yhäti samaa asiaa, kunnes ennätti kotiin. Iiri oli mennyt karjalauman kanssa metsään viiden aikaan aamulla. Hänellä oli pieni piimäputina sekä kalaa ja leipää mukana. Iirin oli kovin uni, kun hänet herätettiin, mutta kun hän kerran oli saanut vaaterepaleet yllensä ja unen silmistään hierotuksi, niin oli hänen mielestänsä taas hauskaakin lähteä metsään.
Iirin usko ei vielä ollut oikein luja, eikä se ihmettäkään hän vain pelkäsi ja muisteli äitiänsä, ajatellen, ettei äiti olisikaan synkkään metsään häntä jättänyt. Pilviä nousi taivaalle. Taivaanrannalla niitä ensin vähän näkyi, mutta sieltä ne yhäti levisivät ja synkistyttivät vähitellen koko taivaan.
"Ja minun sattui näkemään pitäjän ensimäinen juorupussi", sanoi Hannu, vihasta väristen. "Hannu, Hannu!" nuhteli Sofia poikaansa. "Niin, sinut näki kylän ensimäinen juorupussi ja juorupussin piika", virkkoi yhäti suloisella äänellä Luopion emäntä. "Ja he näkivät, kuinka Inkalan Juho vaivaloisesti astui kotiaan, koska olit puukolla häneltä kuvetta vihlonut.
Verhoilijat olivat nähtävästi suurimmassa kiireessä ottaneet alas oviverhot ja kasvit ja sulkeneet sen tehtyänsä ovet juhlasaleihin, jotka näin ollen yhäti olivat todistuksena tuonnoisista iloista tässä suruhuoneessa.
Päivän Sana
Muut Etsivät