Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 7. heinäkuuta 2025
Wittenbergissä, 1545. Näyttää siltä, kuin T:ri Luther olisi yhtä tarpeellinen meille nyt, kuin siihen aikaan, jolloin hän antoi ensimäisen kehoituksen parempiin pyrintöihin sillä, että hän ripusti thesinsä Wittenbergin oviin, taikka kansan silmät kaikki kääntyivät häneen Wormsissa.
Ja kun minä nukuin, taikka istuin pöydän ääressä, keskustellen Amsdorfin ja Melancthonin kanssa ja juoden Wittenbergin oluttamme, oli se Sana, jota olin saarnannut, vaikuttamassa ja hävitti paavin valtaa enemmän, kuin minkään ruhtinaan taikka keisarin rynnistys koskaan on sitä vahingoittanut. Minä en tehnyt mitään; sana teki kaikki.
»Kuin Pohjan jää ja hanget talviset on kylmiä sun kansas sydämet, ja vastaan kylmyyttä ken taistelee, hän myöskin itse viimein kylmenee. Yks pisar ei voi jäätä sulattaa. Vain hetkinen, se itse jääksi saa. Siis, Pietari, sa lapsen-hourees jätä: pois karista sa unelmien ies ja elä kerran omaa elämätä ja ole oma itses, ole mies!» Näin puhui Piru vielä Pietarille kun yli Wittenbergin syttyi koi.
Tuossa seinällä on Neitsyt Maarian kuva Neitsyt Maaria on viime aikoina menettänyt arvonsa. Ettekö tiedä, mitä Wittenbergin munkki väittää? Phyi, Wittenbergin munkin väitteilläkö te? Hänhän on kerettiläinen, sanoo Pietari Kansleri. No, älkäämme kiistelkö siitä. Mutta tuossa näytän teille toisen ja täysarvoisen pyhimyksen, jonka nimeen teidän kelpaa vannoa.
Minusta tuntuu jokseenkin surulliselta, kun ajattelen, että Wittenbergin ja Turkkilaisten ja Tartarien, vieläpä villien välillä Indiassa, jonka Kolumbus on löytänyt, on muka vaan muutamia puoli-sivistyneitä Vendejä, jotka elävät noissa kurjissa kylissä, jotka pilkehtivät sieltä täältä hiekkakankailla kaupungin ympärillä.
Lutherin asunto on niinkuin Wittenbergin ja koko maan pyhä liesi.
Minä olen nuorena Puolassa palvellut isänne johdolla, sanoi hän, ja olin saapuvilla, kun teidän isällenne, kapteeni Sprengtportille, Gordin rykmentin edessä kenraali Wrangel antoi kuninkaan nimessä kultaketjut siitä, että hän oli oman henkensä uhalla pelastanut kenraali Wittenbergin. Näitä vanhoja muistelmia kuullessa, unohti äsken niin alakuloinen miehistö omat huolensa.
"Mikä teidän nimenne on, ystävä, ja minne matka?" "Cotta", Kristofer vastasi. "Isäni on vaaliruhtinaan painon hoitaja Wittenbergin uudessa yliopistossa." "Cotta!" kertoi ritari suuremmalla kunnioituksella, "hyvä porvarisnimi."
Niin, ne muutokset Wittenbergin mailmassa, jotka ovat tapahtuneet siitä, kuin minä jätin sen, on todella elämä vaikuttanut, ei kuolema, eikä aika, joka on kuoleman varjo. Sillä eikö elämä itse ole aikaan saanut parhaita niistä? Jumala se on, eikä aika, joka on liennyttänyt äidin-äitimme luonteen; Jumala se on, eikä aika, joka on tasoittanut surun kyntämät vaot täti Cottan otsassa.
Hänen ensimäinen kirjeensä siitä, kuin hän tällä kertaa jätti Wittenbergin, on kirjoitettu näin: "Hyvälle ja rakkaalle Käthe Lutherin'alle Wittenbergiin. Armoa ja rauhaa Herrassa." "Kallis Käthe!
Päivän Sana
Muut Etsivät