United States or Liberia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Vuosina 1853-1856 kun Englanti, Ranska, Turkki ja Italia hyökkäsi Venäjän päälle, oli pataljona toisten kaarti joukkojen kanssa Puolassa. Pataljona marssi silloin Helsingistä maaliskuussa 1854 Pietarin kautta ja saapui syyskuussa samana vuonna Lithauen maakuntaan Puolassa.
On nimittäin lisättävä, että kaikki kerhon jäsenet alkujaan olivat hattuja, jotka ennen kaikkea olivat halukkaat lopettamaan myssyjen vallan siis jotakin sellaista, mitä Puolassa oli sanottu konfederatioksi. Kerhon johtaja oli sittemmin niin kuuluisa Jaakko Maunu Sprengtporten.
Puolassa niinkuin Kaukasiassakin vallitsi valtiollinen ja yhteiskunnallinen sekasorto, hallituksen taistelu alamaistensa kanssa sekä eri kansallisuuksien ja yhteiskuntaluokkien taistelu keskenään, jota seurasi talojen, tehtaiden, koneiden ja tavarain hävitys. Tähän kansalaissodan pyörteeseen vedettiin myöskin ulkomaalaiset.
Kun Inkerin maa oli Ruotsalaisista tyhjä, läksi keisari Puolaan, johon suurella prameudella vei mukaansa yhden lipun, jonka oli Ruotsalaisilta voittanut. Kuningas August Puolassa ja keisari uudistivat vanhan liittonsa ja Pietari vietti monta päivää juhlallisissa pidoissa, joita kuningas keisarille kunniaksi piti.
Tällä ei olleet kuitenkaan wielä kaikki waarat lopussa. Kolkkoja korpia, synkkiä soita myöten samoellen kuljeskeli hän wielä kauwan aikaa Puolassa, ennen kuin hänen wiimein onnistui päästä rajan yli. Ihmis=asuntoja wältti hän tietysti niin paljoa kuin mahdollista, kun ei koskaan woinut olla warma siitä, ettei häntä ilmi=annettaisi.
Mutta olihan toisinaan hupaistakin köyhän Savon poian herrastella rikkailla etelämailla, juoda Katholis-pispain viinit ja unohtaa kotoiset kaljat. Kerran kuitenkin tälläkin aikakaudella vaara uhkasi Savon omia aloja. Se oli v. 1656. Savon soturit, niinkuin koko muukin Suomen sotavoima, oli silloin Kaarlo Kustaa kuninkaan kanssa Puolassa.
Useat kerrat ja viimeksi Rákóczin kanssa toimeenpanemallaan murhapolttoretkellä Puolassa oli kuningas kannettu vaatteet päällä vuoteelleen, ja kuitenkin hän oli aina jo seuraavana aamuna varhain uutterassa työssä. Nytkin vuoti jalo reininviini, jota oli saatu ryöstämällä Holsteinin ja Slesvigin rikkaita aateliskartanolta, ja kuninkaan esimerkkiä seurasivat useimmat hänen päälliköistään.
Maria oli varustanut vastaukseksi kovia ja katkeria sanoja, mutta tuo odottamaton tervehdys sai hänet mykäksi, ja odottamatta vastausta jatkoi Buddenbrock: Ette ymmärrä minua. Huomaan ettette tiedä missä kiitollisuuden velassa olen isällenne. Hän pelasti minut kun taistelimme Puolassa. Hän teki muutakin.
Kiihkokansallinen sanomalehdistö vaati saksalaista kansallisuutta olevien valtionkansalaisten lähettämistä Volgan takaiselle alueelle ja Siperiaan, ja tätä alettiin 22 p. tammik. 1915 tehdä Puolassa ja sitä jatkettiin sitten säälimättömällä kovuudella Volhyniassa ja Podoliassa.
Mutta Myhrberg oli aina waan kieltänyt käyneensäkään Puolassa ollenkaan. Yöllä, kotiin tultua, oli hän yllämainitulle ystäwälle myöntänyt ollelensa Puolassa ja Narew=joen tappelussa, waan lisäsi: "Mutta mitä weli A. kertoi, että hän muka näki minut walkean hewosen selässä, walkoinen sulka lakissa, se on tyhjää mielikuwitusta, sillä semmoista ei minulla ollut siellä."