United States or Australia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Pataljona korotettiin niinkuin jo ennen on mainittu "vanhaksi kaartiksi", sekä kaikki jotka olivat sodassa olleet saivat metallisen muistometaljin, kirjoituksella: "ne namj, ne namj, a imeni dvoemy", suomeksi "ei meille, ei meille, vaan nimellesi Herra".
"Jumala varjelkoon teidän K. Korkeuttanne!" kuului riveistämme reima vastaus, samalla jatkaen marssiamme eteenpäin. Päästyämme ennen mainittuun esikaupunkiin, koottiin siellä prikatimme erään rautatien asemahuoneen lähelle, jossa odotimme pari tuntia, kunnes tuli käsky mihinkä kukin pataljona sai ottaa majansa.
Marraskuun 30 päivän aamulla k:lo 6 rupesimme laskemaan alas Provetzin vuorelta, kuljettaen myötämme, koko pataljona, 8 raskasta tykkiä lavetteineen, ruutirattaineen, siis kaksi tykkiä komppaniaa päälle.
Siellä olivat he sitte koko loppu vuoden 1854 ja seuraavan suvenkin, kunnes palasi takaisin ja saapui joulun aikana 1855 Uudelle kirkolle Viipurin läänissä. Täällä oli pataljona majoitettuna koko sen talven ja vielä seuraavan suvenkin. Sieltä marssi se sitte Pietariin, josta rautateitse vietiin Moskovaan, jossa syyskuun 7 päivänä 1856 oli läsnä H. M. Keisari Aleksander II kruunattaessa.
H. M. tullessa katselmuspaikalle, seisoimme koko pataljona rivissä tehden "kunniaa", soittokunta soitti ensin pataljonamme "kunniamarssia" ja sen perästä Venäjän kansanlaulun: "Bosche tsarja hrani". H. M. tervehdittyä seurasi raikkaat ja loppumattomat hurraahuudot, jotka kesti kaiken sen aikaa kuin H. M. ratsasti pitkin rintaman edustaa, tarkastellen jok'ainoata soturia.
Pastori siunasi ruumiin, pitäen samalla kauniin, sydäntä liikuttavan hautaus-puheen vainajan muistoksi ja meille jälkeen jääneille lohdutukseksi. Levätköön rauhassa kunnon soturi! Ehtoohämärässä kokoonnuimme koko pataljona erään pienen joen rannalle, jossa oli kuormastomme ja keittopaikkamme, syömään jouluehtoollista. Pastorimme luki ruokasiunauksen, ennenkuin rupesimme nauttimaan ehtoollista.
Ihmiset kaduilla kyselivät Venäjänkielellä uteliaina: "mikä pataljona tämä on?" me vastasimme: "Tämä on Suomen kaartin tarkk'ampuja pataljona", Sitä he näkyivät ihmettelevänkin kun riveistämme kuului Suomenkielistä puhetta. Odessassa viivyimme kaksi päivää.
Meidän pataljona tuli määrätyksi ottamaan majatalokseen erään huvilan, vähän matkaa ennen mainitusta San-Stefanosta, nimeltä Florio-Tschekmedsche, jossa meidän eli kolmas komppania sijoitettiin entiseen Turkkilaisten leiriin, mainitun kartanon eli huvilan mäelle. Muut komppaniat pääsivät eräisiin ulkohuoneisiin.
Armollisen käskykirjeen mukaan huhtik. 20 p:ltä 1827 nimitettiin mainittu pataljona "Suomen Opetustarkk'ampujapataljonaksi". Heinäkuun 28 päivänä 1829 tuli pataljonamme Pietarhovin kaupungissa, jossa se silloin oli vahdin teossa H. M. Keisari Nikolai I:ltä ylennetyksi "Nuoreksi kaartiksi". Tammikuussa 1830 lähti pataljona Helsingistä marssimaan sotaan Puolan kapinoitsijoita vastaan ja oli siellä osallisena Varschovan kaupungin valloituksessa 6 ja 7 päivänä syyskuuta 1831.
Sieltä palasi pataljona Helsinkiin lokakuussa 1856. Vuosina 1877-1878 Venäjän ja Turkin väliseen sotaan lähti pataljona Helsingistä syyskuun 6 päivänä 1877. Marssi Tonavan yli lokakuun 3 päivänä. Oli osallisena tappelussa Gorny Dubniakin edustalla lokakuun 24 päivänä. Sekä Pravetzissa 22 ja 23 päivänä marraskuuta.