Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 10. heinäkuuta 2025
Hänellä oli paljon ihailijoita ja imartelijoita, mutta kylmä, wieras oli hän kaikille leperryksille, imarruksille, nuorten huwituksille ja kisoille, ja kylmänä kaikelle sille iloisuudelle, mitä nuoruus tuopi tullessaan, hän eli waan uhraawaista elämäänsä isänsä tähden. Hänen sydämessään ei ollut sijaa kenellekään siltä ainakin näytti.
"Kerro minulle surusi syyt! minä olen monta murheellista sielua tuskistansa päästänyt", kiinnitti wieras. "Mitäpä siitä olisi hywää, sillä minun suruni syitä ei woi kukaan toisiksi muuttaa", sanoi poika nyreissään. "Sinä olet paljon kirjoittanut", alkoi wieras toisella tawalla, kun huomasi, ett'ei hän edellisellä keinolla woittanut tarkoitustaan. "Olenhan minä kirjoitellut".
"Wieras ei puhu totta ... muistaa hän ... sanoittehan ihmisten niin sanoneen... Isä ja äiti eiwät ole pahoja ... ihmiset puhuwat liikoja ... mutta toisten Matti on paha ... waan wielä hänkin kerran tulee hywäksi..." puhua helisti pikku Tiina, istuen äitinsä wieressä lawitsalla, heilutellen molempia jalkojansa ja katsoen wiattomasti minua silmiin.
"Olen kuullut, että teillä on lainakirjasto sidotettawana ja minä olisin halukas ottamaan sen työn tehdäkseni", sanoi wieras. "Oletteko sama kirjansitoja, jonka olen kirkonkylällä kuullut tekewän sitä työtä?" kysyi Heikki, nousten suoraksi jonkun työnsä äärestä, jota hän oli kumarassa tehnyt, ja katsoi wierasta silmiin.
Silloin Linkilän Erkkikin warmasti ottaa saamisensa ryöstön kautta, ja kun wielä menee eläimet, joiden turwin on aikaan tultu näinä kowina aikoina, niin silloin on loppu käsissä. Hywä wieras!
Ilta oli jotenkin kulunut, sentähden alettiin jo asetella maata. Walkeat oliwat jo sammutetut, ja yksi ja toinen majamies weteli makeata unta. Joku wieras oli hywän aikaa walwoskellut, sillä Nukku=Matti ei osannut hänen luokseen. "Mitenkä, kellohan löi wast'ikään ja nyt se taaskin lyöpi?" ajatteli hän, kun se taasenkin rupesi lyödä suhuuttamaan.
"Aikapa niitä nyt ruweta odottamaan, sillä woisihan tapahtua, ettei katowuotta tulisi kymmeniin wuosiin. Muutoin saattaisi wiljanne pilaantua, kuinka wanhoja lienee nytkin jo joukossa", arweli wieras. "Ei niissä ole yhtään jywää sen wanhempia kuin menneenwuotisia", wakuutti isäntä, sioitellen jalkojansa. "Ei yhtään wanhempia?" "Ei yhtään wanhempia?" "Ei." "Ja yhtenä wuotena tulee noin paljon?"
"Te olette warmaankin kuulleet puhuttawan Ilkasta", jatkoi wieras, "siitä raiwoisasta talonpojasta, joka on tohtinut ruweta taisteluun kuninkaan sotawäkeä wastaan, joka ei ole peljännyt henkensä waaraa, asettuessaan Flemingiä wastaan, miestä, jonka edessä kuninkaat ja ruhtinaat wapisewat sen petturin maansa wihollisen, sen ihmiswainoojan olen minä, teidän nöyrin palwelijanne, luwannut masentaa, minä, kirottu ja jo kymmenen kertaa hirtetty, toiset kymmenen kertaa mestattu ja kolmannet kymmenen kertaa kuolijaksi ammuttu Ilkka."
Erään kerran tuli eräs herra meille iltahuweihin; hän oli talon wanha tuttu. Ennenkuin kukaan ehti minua hänelle esitellä, astui hän itse eteeni, kysyen: 'ken on tämä nuori ja pulskea herra? 'Maisteri L m ja asessori M n', esitteli samassa prowasti, meidän molempien isäntämme. Me terwehdimme toisiamme. 'Maisteri jo noin nuorena? sanoi wieras herra kummastellen ja katsoen minua tarkasti silmiin.
Katsottu näkyi hywin käsittäneen tuon mykän kysymyksen, sillä hän kallistui warowasti isännän puoleen ja kohti=lujalla äänenpainolla sanoi wakawasti isännälle: "wieras kysyy oletteko te sairas?" Sywä huokaus nousi isännän rinnasta, hän nousi werkalleen ja sanoi sywällä, kumisewalla äänellä: "wieras on niin hywä ja tulee tänne!" ja samassa alkoi hän hitaasti astuskella huoneesta ulos.
Päivän Sana
Muut Etsivät